14.12.2014

Nyt jo?!


Uumoilin aikaisemmassa postauksessani, ettei meidän kodissa näkyisi joulu kovin isosti tänä vuonna, ja niinhän siinä kävi: rappusiin viritetyn joulukalenterin lisäksi joulufiilistä toivat vain nämä kuusenoksat, jotka kävin napsimassa (pimeän turvin, vähän salaa...) lähimetsästä. Ne olivat itse asiassa kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein nätit, täytyy pitää mielessä tulevia vuosia ajatellen!

Nyt on kuulkaa sellainen tilanne, että mulla on enää yksi työpäivä jäljellä ennen tiistaiaamun aikaista lähtöämme. Tämä päivä sujuu pyykkäämisen, pakkaamisen ja parin viime hetken askareen toimittamisessa (palautan yhden paketin, käyn ostamassa äidilleni ja suvun pienimmille lahjoja ja lähetän nekin), ja huomenna illalla käyn viemässä koiran hoitoon ja vuoden vikalla ratsastustunnilla. Sen ratsastuksen olisi kyllä voinut jättää väliinkin- ahnehdin taas aikaoptimistina* aivan liikaa kaikkea tekemistä itselleni.

*aikaoptimisti - henkilö, joka kuvittelee ehtivänsä tekemään paljon enemmän, kuin muut ihmiset ja yleensä vielä paljon lyhyemmässä ajassa. Ei ota aikatauluihinsa minkäänlaista pelivaraa esim. yllättävän tietyön tai muun ruuhkan varalta, vaan laskee matka-ajan puhtaimman optimisuorituksen mukaan, vaikka ei ajakaan autoa 0% ilmanvastuksella suljetulla yksityisradalla.. 

Blogikin jää nyt joulutauolle, koska mulla ei ole yhtäkään uutta asukuvaa enää jemmassa. Jos mahdollista, teen pari postausta Miamista (lue: päivänvalosta riehaantuneena postailen loma-asujani harva se päivä) - tai sitten nähdään ja kuullaan seuraavaksi tammikuun puolella.

Nyt on siis hyvä hetki toivottaa teille kaikille mitä hienointa, rauhallisinta, kauneinta joulua läheistenne kanssa! Pus pus!

10.12.2014

Puolivälissä (viikkoa, siis)

Minimiin tippunut bloggaustahtini ei johdu mielenkiinnon, vaan vapaa-ajan (ja joo, luonnonvalon) puutteesta: olen mennyt töihin poikkeuksellisen aikaisin ja tullut sieltä aivan liian myöhään kotiin. Kotona ei silti ole tullut vietettyä juurikaan aikaa, ainakaan valveilla. Ja silti yöunetkin ovat jääneet aivan liian vähälle, elän kroonisessa univajeessa.

Onneksi kohta on loma, ja voin paikkailla niin perhesuhteita kuin unenpuutettakin; uskoisin, etten ole ihan täysin mennyt väärille raiteille tai peruuttamattomille poluille kummankaan kohdalla... Ainakin mies vielä vastaa puheluihini ja lapsi kehuu ruokiani :-)

Sen verran ehdin viime viikolla (ja nyt vasta bloggaan asiasta, tätä mä just tarkoitin!) poikkeamaan Sokoksella sukkahousuostoksilla, että ostin itselleni uuden jakun. Sen saman jakun, jota sovittelin jo heti Marks&Spencer -osaston auettua, mutta jota ei löytynyt mun kokoisena. No nyt löytyi, ja nyt se on mun!

Syyskeleillä jakku toimittaa myös ulkovaatteen virkaa, sillä se on villakangasta; vielä pari päivää sitten se oli jopa vähän kuuman oloinen toimistokäytössä, mutta kunhan ne kunnon pakkaskelit alkavat - kai ne vielä ovat tulossa?! - on siinä jakku paikallaan!

Housuille kävi joku mystinen rypistyminen juuri ennen kuvaustilannetta (peilissä ne näyttivät vielä ihan siisteiltä...), en tajua :-O

Matkalaukkuakin pitäisi jo pikkuhiljaa pakkailla, tai ainakin pestä sinne ajateltuja vaatteita, mutta jätän kaiken suosiolla ensi viikonloppuun ja toivon, ettei tarvitse käydä enää ostamassa/ etsimässä mitään suurempaa. Ja höh, eiköhän sieltä periltä sitten saa ihan mitä vaan, jos nyt jotakin sattuisi puuttumaan! Odotan jo paljaita varpaita ja hameenhelmoja paljaita [vitivalkoisia tai itseruskettavasta laikukkaita] sääriä vasten...

Varasimme tänään ekat neljä hotelliyötä Miami Beachilta, ja vielä pitäisi osata tehdä valinta Key Westin ja Bahamanristeilyn välillä (molempiin ei ehdi) sekä päättää, missä vietämme joulun - jossakin kamalassa motellissa, jollemme kohta tee varauksia!

Ja koska maailma on nykyään todella pieni, olen jo sopinut samaan kaupunkiin matkaavan ystäväperheemme kanssa illanvietosta, eli ihan keskenämme ei tarvitse koko aikaa kinastella :-) Kyseisen perheen lapsi on vielä sattumoisin poikamme luokkakaveri, joten hänen mielestään tämä on mitä mainioin kuvio, ja hän jo visioi, miten vietämme koko loppulomammekin kaikki yhdessä... Niin tuskin tapahtuu, mutta sen sijaan on mahdollista, että ihan kaikkeista läheisimmät kaverimme lentävät seuraksemme joulun jälkeen tokaksi lomaviikoksi, mikä olisi mitä hauskin bonus!

Sitä ennen pitäisi kuitenkin käydä ostamassa pari ihan välttämätöntä joululahjaa ja lähettää muutama joulukortti; villeimmissä haaveissani askartelin kortit lapsen kanssa joululaulujen soidessa ja pipareiden paistuessa, mutta kyllä nyt kävi niin, että nappasin ne Unicefin pöydästä ja piparit tulivat Alepasta (joululauluja kuulee sitten shopping malleissa ihan riittävästi). Sinne päin kuitenkin!

6.12.2014

Pienen pieni joulumieli

Meidän perheessä on tosi vähän ikiomia jouluperinteitä, sillä emme ole vielä kertaakaan viettäneet joulua omassa kodissa oman perheen tai lähipiirin kesken. Joko olemme olleet kuokkimassa anopin tai miehen veljen luona (molemmat asuvat tässä suht' lähellä), tai sitten vielä useammin olemme olleet ulkomailla aurinkoa etsimässä. Tämäkään vuosi ei tee poikkeusta, ja lähdemmekin jo reilun viikon päästä taas reissuun.

Yksi joulujuttu on kuitenkin ylitse muiden: tämä äidiltäni peritty joulukalenteri, jonka virittelen kotimme rappusiin aina myöhään 30.11. yöllä, lapsen mentyä jo nukkumaan. Toki hän jo 11-vuotiaana tietää, että minä olen tämä kaiken takana, mutta yhteisestä sopimuksesta pidämme kuitenkin yllä illuusiota joulun taiasta, ja hän jaksaa ihmetellä, miten taitavat tontut ovat tänäkin vuonna osanneet valita juuri hänelle sopivia lahjoja.


Pikkuyllätysten keksiminen on joka vuosi hienoisen stressin paikka (en halua joka päivälle pelkkää karkkia, vaikka sitäkin löytyy), mutta silti nautin joka aamu pojan avatessa pussukkaansa. Välillä niitä on kaksikin: isäni oli suuri oluen ystävä, ja alunperin myös hän sai joka päivä erilaisen erikoisoluen - meidän perheessä oluen määrä on vähentynyt dramaattisesti, mutta näen myös kovasti vaivaa löytääkseni miehelle uusia laatuja kokeiltavaksi. Tällä kertaa sujautin mukaan myös itselleni yhden lahjan, löysin nimittäin ohikulkiessani Lindexilta hauskan t-paidan, jonka haluan ottaa reissuun mukaan ;-) Tästä perinteestä pidän siis kiinni kynsin hampain, ja joskus toivon vielä voivani luovuttaa samat punaiset, nyt jo pehmeäksi kuluneet pussit aikuiseksi kasvaneelle lapselleni hänen perheensä käyttöön. Kamalaa, alan nyt jo toivomaan lapsenlapsia, vaikka tyyppi on vasta ala-asteella!

Toinen ehdoton joulukoriste on tämä joulutähti, josta tykkään tosi paljon: se on samalla sekä moderni että perinteikäs, ja valaiseekin vielä kauniin pehmeästi takkahuoneen, jonne sen tällä kertaa viritin.


Joulukuusta ei ainakaan ole tulossa, ehkä pari pikkukoristetta voisin vielä hakea - tai vaikka pieniä kuusenoksia, jos nyt kävisin tuolta metsästä hakemassa samalla, kun lenkitän koiran. Olen pitkittänyt lenkille lähtemistä sekä siksi, että sää on mitä viheliäisin että myös siksi, että meille tulee kohta vieraita, enkä halua sitten heti juhlahumun keskellä lähteä uudestaan ulos pissatuskeikalle; tuohon keliin en saa/ raaski edes lapsia pakotettua pihalle koiraa viemään...

Meilläkin illan ohjelmaan kuuluu siis itsenäisen Suomen juhlintaa kavereiden kanssa: syömme ja juomme hyvin, arvostelemme linnanjuhlien pukuvalintoja ja parannamme maailmaa toivottavasti myöhään yöhön. Huomiselle en sitten olekaan sopinut mitään ohjelmaa, ihan siltä varalta, että väsyttäisi vähän tavallista enemmän :-D

Hauskaa ja hienoa itsenäisyyspäivää teillekin kaikille, olkaamme ylpeitä pienestä tasavallastamme!

30.11.2014

Päivän asu

Mukavan viikonlopun kruunasivat kummityttömme synttärit tänään; asuni oli kieltämättä hieman arkinen, mutta 9-vuotiasta päivänsankaria se ei onneksi näyttänyt kovasti haittaavan ;-)

neule Repeat
farkut rag&bone
bootsit Billi Bi

Kelikin meni pakkasen puolelle juuri parahiksi, jotta sain nuo karvavuoriset bikerit käyttöön. Nehän ovat niin käytännölliset, miten edes harkitsin niiden palauttamista? Ja miten olenkaan pärjännyt tähän asti niitä ilman?

Meillä ei näy vielä joulua kotona ollenkaan, mutta ajattelin käydä nyt hakemassa varsin vaatimattomat joulukoristeemme varastosta ja viritellä joulutähden ikkunaan; me olemme lähes aina joulun pyhät ulkomailla, joten en ole satsannut joulurekvisiittaan oikeastaan ollenkaan - ja sen kyllä huomaa! Mutta monella esineellä on ihan oma tarinansa ja tunnearvonsa, ja sehän on tärkeintä.

Valmistelin myös rappusiin viritettävää kalenteria, jonka pääsen asentamaan vasta sitten, kun poikamme on nukkumassa, jotta se tulisi yllätyksenä. Jokaiselle päivälle on oma pieni pussukkansa, ja olen tässä syksyn mittaan hankkinut sinne kaikenlaista pientä: on mm. Abercrombien edt ja bokserit, purkkaa, sukkia, pyyhekumi ja pari tikkaria. Mies saa pari erikoisolutta (ostin ne ihan sokkona tänään, siellä en tiedä oluista mitään, kun en itse juo sitä ollenkaan...) ja koiraakin muistetataan Dentastixeillä. Aion myös sujauttaa itselleni jollekin päivälle uuden t-paidan, sillä "joulumuoria" ei kukaan muukaan muista, jollei sitä itse tee...

Miamin matka lähestyy myös kovaa vauhtia, ja nyt viimeistään pitäisi tehdä ainakin ekan stintin hotellivaraukset, jottemme joudu yöpymään autossa :-O Katselin vähän myös eri nähtävyyksien tai teemapuistojen hintoja, ja dollarit vain kahisevat korvissani, kun laskin kaikkia kustannuksia yhteen - huh huh! On Universalia, Disney Worldia, alligaattoriajelua ja Key Westiä, kaikesta shoppailusta puhumattakaan - taidan maksaa matkan jälkikuluja ensi kesälle asti... mutta kerrankos sitä!

Tänään on ohjelmassa vielä vähän töitä ja iltalenkki koiran kanssa (ja ihan myöhäisimmäksi puhteeksi se kalenterin asennus). Kivaa loppuiltaa teillekin!

28.11.2014

Black Friday, kaikkea muuta kuin musta päivä!

Jenkeistä tuttu Black Friday, tuo kaikkien alekarkeloiden äiti, Hullut päivät potenssin sata, rantautui tänä vuonna ekaa kertaa isosti Euroopankin puolelle. Niin moni nettikauppa pommitti minua tarjouksillaan, että lopulta näin iltamyöhään sorruin tekemään ostoksia - varsin hyvin pitänyt ostolakkoni murtui, tai ainakin taipui siis tänään (en laske niitä bootseja, ne olivat synttärilahja itselleni - ja kyllä, päätin pitää ne). Kuvissa näkyy tilatut ostokset, joista molempia olin virtuaalihiplaillut jo normaalihintaisinakin ja nyt nappasin niistä viimeiset kappaleet itselleni.

Svetari on Être Cécilen ja hame Red Valentinon. 

Tämä viikko on ollut ihan poikkeuksellisen rankka: aikaisia aamuja, tosi ikäviä juttuja töissä (henkilöstöjuttuja, en voi avata enempää...), ja joka ilta työmenoja tai sitten ihan omia, mutta en ole ehtinyt käymään kotona kuin pyörähtämässä/ nukkumassa. Eilen meinasi jo tulla itku, kun muistin vasta kotipihaan kaartaessani, että sekin ilta menisikin lapsen koulun myyjäisissä, eikä suinkaan kotisohvalla löhöillen... Loppujen lopuksi myyjäiset olivat kuitenkin tosi kivat, ja väsymys meni ohi, mutta kyllä tuli unikin illalla varsin nopeasti.

Tänään oli sitten eka vapaa-ilta, ja nukahdinkin iloisesti tunnin päikkäreille heti kotiin päästyäni. Vieläkin väsyttää, mutta tästä kokonaan tokeneminen taitaa vaatia vielä parit pitkät yöunet, yhdet iloiset sukujuhlat ja useamman kävelylenkin koiran kanssa päivänvalossa. TGIF!

Kävin viime viikolla myös pari kertaa koeratsastamassa mahdollista vuokrahevosta. Hevonen oli hieno ja osaava, omistaja oikein kiva ja tallikin vaikutti ilmapiiriltään mukavalta. Jokin jäi silti puuttumaan, se viimeinen innostuksen silaus, enkä siksi uskaltanut sitoutua vuokraukseen: en missään nimessä haluaisi olla se tyyppi, joka muutaman viikon jälkeen toteaakin, ettei "tämä nyt sittenkään ollut se mun juttuni", juuri kun sekä omistaja että etenkin hevonen olisivat pikkuhiljaa tottuneet uuteen kuvioon. Vähän haikein mielin (ei noin hyviä paketteja ihan koko ajan tule vastaan!) tein tänään aamulla lopullisen päätöksen - ja toivon, etten kadu sitä hetken päästä kamalasti... Mutta olen siis henkisesti ottanut ison askeleen kohti yhtä unelmistani ja toivon, että se minulle oikea ratsu jossakin vaiheessa kevättä vielä löytyisi!

Oli myös ihan palkitsevaa huomata, että jonkinlainen tatsi syntyi uuteen hevoseen parin tunnin jälkeen - tosin toisen niistä olin hyvän opettajan tunnilla, ja siitä oli valtaisa apu. Oma itseluottamus siis kasvoi: kyllä minäkin jo vähän osaan ja voisin varmasti oppia vielä enemmän, jos ratsastaisin useammin kuin kerran viikossa.

*******

Historiallisen ja valoisan tästä päivästä teki tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno eduskunnassa. Niin moni ihminen lähipiirissäni sai jo tänään tunnustuksen ja hyväksynnän sille, että he ovat täysvaltaisia yhteiskuntamme jäseniä, että voin vain riemuita heidän kanssaan. En välttynyt liikutuksen kyyneleiltä itsekään.

Tänään kun kuuntelin poikani jutustelua kavereidensa kanssa auton takapenkillä mietin itsekseni, että joku heistä voi jo ihan parin vuoden päästä (tai nyt jo!) havahtua olevansa vähän erilainen kuin kaikki muut pojat. Toivon, että yhteiskuntamme olisi kovaa vauhtia muuttumassa siihen suuntaan, että asian tajuaminen ei syöksisi nuorta ihmistä syvään epätoivoon (hämmentävää se varmasti on joka tapauksessa), vaan että omasta perheestä ja lähipiiristä löytyisi niin paljon tukea, rakkautta ja ymmärrystä, ettei tarvitsisi liian pitkään kipuilla itsensä ja oman elämänpolkunsa kanssa.

Aidon rakkauden ja sielunkumppanuuden löytäminen on jo itsessään niin haastava rasti, että eihän siinä ihmisen sukupuolella ole enää mitään merkitystä - ja viimeistään siinä vaiheessa, kun tuohon passiiviseen ja vähän latteaan lauseeseen sijoittaakin oman lapsensa ja miettii asiaa sitä kautta (jos hän rakastuisi toiseen mieheen, voisivatko he mennä naimisiin, adoptoida, elää ilman halveksuntaa ja ihmetystä), tajuaa kuinka isosta ja merkityksellisestä asiasta todella onkaan kyse.

Suomi otti tänään aimoharppauksen kohti suvaitsevampaa ja sallivampaa aikakautta, ja olen siitä ylpeä. Tahdon!

24.11.2014

Pidä vai palauta?

Havahduin pari päivää sitten siihen tosiasiaan, että multa puuttuu pakkaskelin kauppakengät. Sellaiset rennot kengät, jotka voin sujauttaa jalkaan, kun lähden ostoksille tai viemään lasta harrastuksiin tai hyville kavereille kyläilemään. Nilkkureita kyllä on, mutta niissä on kaikissa yhtä lukuunottamatta korot ja ne matalatkin ovat vähän jäykät ja vuorettomat.

Enter the biker boot - taas tulen pari vuotta trendejä jäljessä...


Toki sovittelin bikereita jo viime vuonnakin, mutta jotenkin en kokenut niitä ihan omiksi. Vieläkin vaivaa sellainen pieni epäilys, mutten keksi mitään parempaakaan kenkämallia juuri tähän tarpeeseen?

Nämä olivat lisäksi ehdottomasti mieleisimmät bikerit, tuli kyllä vertailtua varmaan kymmentä eri mallia, Kuvista ei näy lämmin karvavuori: siitä iso plussa, sillä halusin nimenomaan lämpimät kengät, joissa varpaat eivät ihan heti palele.

No, ehkä fiilistelen näitä kaikessa rauhassa tämän viikon ja joko käy niin, että otan nämä ihan huomaamattani käyttöön, tai sitten palautan ne ensi viikonloppuna hissunkissun Stockalle. Aika näyttäköön!

21.11.2014

Aamurutiinit

Forbes oli haastatellut kahtatoista omalla alallaan hyvin menestynyttä naista heidän aamurutiineistaan (lue artikkeli täällä), ja vaikken missään nimessä kuvittele että lukeutuisin heidänkaltaistensa megamenestyjien joukkoon, oli silti hauska lukea - ja huomata, että aika samanlaisia aamuja perheenäidit näköjään viettävät ympäri maailman (mutta pitääkö siis oikeasti herätä noin järkkyaikaisin?!). Tästä inspiroituneena listaan omien aamujen kulun, kas olkaa hyvä!

7:00 kello soi, torkutan hetken, katson Facebookin, Instan ja sähköpostit

7:15 nousen, puen yökkärin päälle ulkoiluvaatteet ja lähden koiran kanssa kävelemään - puolessa välissä lenkkiä alan yleensä olemaan jo melkein hereillä

7:30 käyn avaamassa pojan huoneen oven ja sytytän käytävään valot, menen itse suihkuun

7:40 suihkun jälkeen käyn uudestaan tönimässä lasta ylös sängystä, ensin lempeästi ja noin viiden sekunnin päästä olen jo päässyt uhkailumoodiin "jollet nyt heti nouse, myöhästyt, etkä varmaan saa käyttää tietokonetta illalla sekuntiakaan!"

7:45 meikkaan ja huutelen ohjeita lapselle (ET voi laittaa lyhyitä sukkia, PAKKO laittaa pitkät kalsarit, HETI hammaspesulle!); oma lyhyt hiusmallini on onneksi "pese ja vahaa" -mallia, ja
meikkauskin sujuu melkein silmät kiinni, joten tämä vaihe sujuu oikeasti kymmenessä minuutissa

7:55 puen illalla valmiiksi valitsemani vaatteet (ainakin silloin tällöin) ja väistelen samoissa puuhissa samojen vaatekappien edessä tuskastelevaa miestä, joka haluaa yleensä mielipiteeni omaan päivän asuunsa (get it?), vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava - ihan vain näin meidän kesken - että kaikki ne v-aukkoiset neuleet näyttävät minun silmiini kutakuinkin samalta...

8:00 aamiainen lapsen kanssa ja iltapäivän tapahtumien/harrastusten/rutiinien kertaus: koira pitää ruokkia, muista syödä hyvä välipala, tänään on pakkasta, joten muista hanskat, tee läksyt ennen kuin lähdet kavereille (tätä ihmettä ei ole vielä tapahtunut), illalla pitää sitten lukea kokeisiin, pue lämpimästi fudistreeneihin, isi hakee treeneistä, nyt sun pitää kyllä lähteä, että ehdit!

8:10 lapsi pakkaa repun ja lähtee kouluun (se on siis ihan naapurissa), minä keitän kahvit työmatkaa varten ja nappaan mahdolliset blogikuvat - tämä viimeinen vaihe on jäänyt viime viikkoina aika vähäiselle...

8:20 yleistä sekoilua, avainten ja lompakon etsimistä, sopivan huivin sovittelua, viimeiset diskuteeraukset miehen kanssa

8:25 työmatka omalla autolla; luen liikennevaloissa taas mailit ja soitan yleensä ainakin pari puhelua

Tämä kesäinen kuva liittyy aiheeseen sikäli, että ruokapöytämme on
kaiken aamutoiminnan Command Center:
 tässä syödään ja käydään tärkeät keskustelut

Sellaisia aamuja meikäläisellä: ei joogaa, meditaatiota tai aamulenkkejä, ja kaiken pitää silti sujua kuin rasvattu - pienikin yllättävä käänne tai askare (äiti, meillä piti tänään olla terveelliset eväät metsäretkeä varten) pistävät heti aikataulun sekaisin ja myöhästyn varmasti. Kympin aamuna poika vie koiran aamulla ulos, ja jos itse menen kasiksi, värvään miehen koiravuoroon, jottei tarvitse sentään herätä kuudelta - se on nimittäin meidän perheessä ihan pahimpia mahdollisia rangaistuksia!

Koulun vieressä asuminen helpottaa aamuja aivan uskomattoman paljon, joten pariin vuoteen emme vielä muuta tästä mihinkään (jollei nyt ihan unelma sattuisi löytymään!)... Työmatkani, puoli tuntia hyvillä keleillä, ei myöskään ole sieltä pahimmasta päästä, joten ihan hyvin tässä on asiat!

Olisi kiva kuulla, minkälaisia aamukuvioita sinulla on - oletko kenties vielä aamu-unisempi kuin minä, vai oletko aamunvirkku lenkkeilijä, joka hoitaa päivän liikuntasuorituksen pois päiväjärjestyksestä heti ensimmäiseksi?! Kerro kommenteissa, tai tee postaus blogiisi, lupaan tulla mielenkiinnolla tsekkaamaan!

Hienoa viikonloppua kaikille; perjantai-iltaakin on vielä puoli tuntia jäljellä (ja sitten olenkin taas vuoden vanhempi)!

18.11.2014

#SLUSH14

Olin tänään ekaa kertaa elämässäni Slushissa - onko tapahtuma tuttu? Se alkoi jo vuosia sitten muutaman sadan hengen startup-tapaamisina, mutta kasvoi lähinnä nuoren Miki Kuusen kunnianhimon ja draivin buustaamana nopeasti vakavasti otettavaksi eventiksi, joka yhdistää startup-yrittäjät ja kasvusijoittajat. Nykyään tapahtuma on jo sitä luokkaa, että se järjestetään Messukeskuksessa ja sen avajaissanat lausui pääministerimme Alexander Stubb (alakuvassa hän oli toistamiseen lavalla virolaisen kollegansa Taavi Roivasin kanssa). 


Startup-skene ei ole ihan omaa ydinosaamistani, mutta istuin lahjakkaasti koko päivän kuuntelemassa "Leadership-puheenvuoroja". Oli kuulkaa Paanasta (Supercell) ja Ollilaa (ex-Nokia, Shell), ja Nokiakin teki historiaa lanseeramalla uuden N1-tablettinsa ihan siinä minun silmieni edessä!

Kuuntelin myös ihan erityisellä mielenkiinnolla Bloglovin'in Joy Marcusin puheenvuoroa, vaikka se varsin pintapuolinen olikin: aikaa oli niin vähän, ettei siinä ehtinyt oikein syvälliseksi heittäytymään. Jostakin syystä olin mieltänyt Bloglovin'in olevan ruotsalainen yritys, mutta kyllä se osottautui jenkkifirmaksi - vaikkei tällä asialla tietenkään ole sinällään yhtään mitään merkitystä...

Joy puhui siitä, miten blogit ovat tuoneet ihmisille lukuisia eri inspiraation lähteitä sen sijaan, että se yksi ja ainoa oikea tyyli saneltaisiin meille vaikka Voguen toimesta (vaikka onhan sillä Voguella edelleen varsin suuri painoarvo...). Hän bloggaa myös itse, ja minua huvitti, kun hän vakuutteli varsin miespainotteiselle yleisölle, miten kovaa duunia postausten kirjoittaminen on :-) 


Tapahtuman varsinainen missio, eli startup-yrittäjien ja sijoittajien kohtaaminen tapahtui mm. pitcheillä, eli omien ideoiden lyhyillä esittelyillä raadin edessä - kuin Leijonan luola -tv-ohjelma livenä. Kävin kuuntelemassa niitäkin muutaman, mutta valitettavasti Cleantechin (siivous/kierrätysteknologia, opin tänään monta uutta termiä) uudet innovaatiot eivät tuoneet suoraa hyötyä omaan työarkeeni, joten palasin leadership-teeman pariin aika nopsaan.

Messukeskuksessa olisi tällä hetkellä "himmeät bileet", mutta olen ihan mielelläni kotisohvalla tätä naputtelemasta, enkä enää siellä. Päätin myös jättää huomiset loskailut (tajusitteko, slush = loska?!) väliin ja mennä sittenkin oikeisiin töihin - ei passaa liikaa inspiroitua, ettei vallan lähde mopo käsistä! 


Enkä leimautunut niin, että olisin ostanut t-paidan - minun päälläni se olisi ollut lähinnä ironinen valinta ;-)

P.s. Ostolakkoilu on ollut yllättävän vaikeaa; my-wardrobe.comissa on melkein kaikki -40%...

16.11.2014

Päivän asu ja kätevä emäntä

Kelien viilenemisessä on myös hyviä puolia, kuten se, että voi kaivaa kaapin perukoilta näitä lämpimämpiä neuleita esille - ja voi, miten olen tätäkin neuletta jo ehtinyt kaipaamaan! Kaikesta silkkipaperista ja erittäin huolellisesta viikkaamisesta huolimatta tähänkin oli päässyt muutama ryppypaholainen muodostumaan, mutta onneksi ne oikenevat muutamalla sumutepullon suihkauksella ja napakalla ravistusliikkeellä.

kasmirneule Boden
farkut/ moto jeans Gap
kengät Pretty Ballerinas

Täällä etelässä ei ole vielä lumesta tietoakaan, ja koska ajan autolla suoran kotipihasta firman parkkihalliin ja siitä hissillä omaan kerrokseen (enkä ehdi juuri koskaan mihinkään talon ulkopuolella syömään...), voin jatkaa pikkukenkäkautta vielä - vaikka vähän hassulta se tuntuu, kun osa porukasta painelee jo ihan kunnon nahkasaappaissa ja mulla on ns. sisäkengät jalassa. 

Sitten siihen kätevä emäntä -osastoon; vähän arveluttaa laittaa tämä vinkki tänne, sillä pelkään että paljastan, kuinka epäkätevä itse asiassa olenkaan: tämä on varmaan suurimalle osalle jo ihan old news vuosien takaa. Mutta koska itse kuulin tästä ekan kerran vasta hetki sitten JA tämä tuli ihan uutena tietona kaverillekin, uskallan luottaa siihen, että vielä löytyy muutama myöhäisherännäinen meidän lisäksemme. 

Ostin lapselle uuden talvitakin (Cube Co:n parka), joka on tosi kivan näköinen, mutta jonka ainoa heijastin oli tuo piskuinen CC-logo helmassa - turvallisuushakuisen äidin kauhu, siis. Onneksi siskoni oli juuri vinkannut liimataustaisesta heijastinkankaasta, jota löytyi ihan tuosta meidän lähikaupasta, ja jota sitten lisäsin takin helmaan ja hihansuihin. Kuten kuvasta näkyy, on heijastinkangas sen verran hankala leikata, että ihan millintarkan symmetrisiä en noista paloista saanut, mutta ei sitä käytössä huomaa. 

Tarra tuntui tarttuvan napakasti takkiin kiinni, mutta oikeastihan sen kestävyyden pystyy arvioimaan vasta vähän pidemmän käytön jälkeen. Tuo joka paikassa rymyävä 11-vuotias on varmasti kovin mahdollinen testikohde, ja olen kyllä henkisesti varatunut uusimaan heijastimia tässä kauden mittaan.

Innostuin tuosta niin kovin, että liimailiin pariin omaankin ulkoilutakkiin heijastimia sinne tänne (kuka nykyään edes suunnittelee ulkoiluvaatteita ilman heijastimia?!). Varsinkin autoillessa huomaa, miten suuri merkitys heijastimilla on: olen sydän syrjällään tehnyt pari lukkojarrutusta, kun pimeästä on hypännyt auton eteen suojatielle aivan yhtä pimeä hahmo. Joskus on tehnyt mieli huutaa perään, että heijastin voisi olla fiksu valinta, mutta olen toistaiseksi malttanut mieleni (etten saa hullun huutelijan mainetta täällä omilla hoodeilla). 

Sellaista tällä kertaa; aurinko paistaa juuri nyt niin hienosti, että on ihan pakko lähteä lenkille imemään D-vitamiinia koko tulevan viikon tarpeiksi. Aurinkoa teillekin ja kivaa sunnuntaita!

11.11.2014

Ostolakko

Päiväni oli taas palaverintäyteinen ilman lounastaukoakaan (tosin varastin vartin ja kävin hotkaisemassa keiton - tulen tosi vihaiseksi ilman ruokaa :-D). Asun piti siis olla marathonistumista kestävä ja plussaa tuli vielä neuletakin taskuista, joihin mahtuivat niin huulipuna, kännykkä kuin luottokorttikin.

neuletakki Sibin Linnebjerg
farkut rag&bone
kengät Clarks

Sitten siihen ostolakkoon, joka varmasti tuntuu teistä aivan yhtä shokeeravalta kuin minustakin?! Onneksi kyseessä on vain reilun kuukauden shoppailutauko ja ihan vapaaehtoinkinkin hiatus: lähdemme jouluksi Miamiin, ja tuntuisi ihan hullulta ostaa mitään uutta ennen kuin pääsen kaiken kaupallisen hapatuksen alttarille kahdeksi viikoksi. Luulisin, että siellä on ihan hyvä ale-sesonkikin juuri silloin, joten täytyy nyt vähän saada rahaa fikkaan. Jos olisi fiksu, tsemppaisin vielä yhden kirppisviikon tähän väliin, jotta saan kaiken uuden mahtumaan kaappeihin palattuamme - kyllä, aion lähteä lähes tyhjän matkalaukun kanssa matkaan!

Ja toki sitä ehtii parissa viikossa tehdä paljon muutakin kuin notkua shopping malleilla, ja olemme itse asiassa koko perhe innoissaan kaikista niistä mahdollisuuksista, joita Miami Beach, Fort Lauderdale ja Orlando matkailijalle tarjoavat. Ihan tarkkaa matkaohjelmaa meillä ei kuitenkaan vielä ole, joten ottaisin oikein mielelläni vinkkejä vastaan, jos joku olisi sattunut reissaamaan siellä aiemmin?

Nyt jaksaa taas kestää tätä pimeyttäkin vähän paremmin, kun on jotakin, mitä odottaa - ja ehkä aloittamani D-vitamiinin ja raudan hevoskuurikin auttavat kohta, sillä olen kyllä ollut poikkeuksellisen väsynyt jo reilun viikon ajan. En taida olla ihan ainoa? Töissä ainakin moni on valitellut samaa olotilaa...

Ja vaikka simahdin töiden (ja pikaisen Stocka-pysähdyksen) jälkeen sohvalle, olen taas ihan valmista kauraa. Tämä päivä olkoon tässä, hyvää yötä!

9.11.2014

Vinkki karkeakarvaisten koirien omistajille

Kuva on viime joulukuulta,
kuten miehen valitsemista joulutyynyistä huomaa...
Meidän parsonrussellinterrierimme on karvapeitteeltään laatua "broken". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meitä huijattiin pahemman kerran: koira pitää nyppiä säännöllisesti (ei mitään halpaa lystiä, koska on käsityötä!), mutta siitä lähtee silti karvaa ihan koko ajan. Koiran vanhemmista ainakin toinen oli muistaakseni oikeasti karkeakarvainen, eli sen karva lähti vain nypittäessä eikä pitkin huushollin lattioita... Siinä pennun ostohetkellä tämä ei tuntunut maailman isoimmalta asialta - eipä tietenkään, kun sellainen suloinen pieni nappisilmä oli jo hurmannut meidät omakseen heti ensinäkemältä :-)

Satuin tuskastelemaan tuota karvanlähtöriesaa ääneen toisen samanrotuisen koiranomistajan kuullen, ja hän vinkkasi niin oivasta "harjasta", että halusin ehdottomasti jakaa vinkin myös eteenpäin. Kyseessä on hevostenhoitoon tarkoitettu harjauskivi, joka toimii vallan mainiosti myös pienemmille nelijalkaisille.

Ostin omani  maanantaina, ja olen aivan myyty. Eihän se nyt kaikkia irtokarvoja saa katoamaan, mutta ero on kyllä ihan silminnähtävä: etenkin koiran säkä on sellainen kohta, johon karvoja kasaantuu paksummaksi paakuksi, ja sen sain ohenemaan harjakivellä tosi hienosti. Koirakin tuntuu olevan tyytyväinen, sillä mielestäni se on hieronut selkäänsä [mattoihin] paljon aikaisempaa vähemmän.

Edelleenkin koira täytyy viedä nypittäväksi, sillä esim. kulmat, parta ja sääret ovat sellaisia kohtia, joita ei voi hinkata minkäänlaisella harjalla, enkä osaa itse nyppiä niitä tarpeeksi hyvin. Mutta se on ihan ok - jos saisin meidän lattialle päätyvistä valkoisista, karkeista ja kaikkiin vaatteisiin imetytyvistä karvoista edes 20% vähennettyä, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Tällaista niksi-Pirkkaa tällä kertaa, toivottavasti vinkistä oli jollekin apua! Me lähdemme nyt isänpäiväsusheille (ilman koiraa), nam!

8.11.2014

Päivän asu ja kasa lahjoja

Vielä viimeinen asukuva näin lauantain kunniaksi. M&S:n neule tuli selvästi tarpeeseen, kuten peräti kaksi käyttökertaa (!) saman viikon aikana jo todistaa.

neule Marks & Spencer
hame Lindex
nilkkurit Clarks

Tämä viikonloppu on ylellisen ohjelmaton - hassua, miten omasta ajasta onkin tullut sitä suurinta luksusta, kun tuntuu siltä, että kaikkea muuta (vähän kärjistän) on tarjolla rajattomasti paitsi juuri sitä. Sitten voi tietysti miettiä, onko siinä mitään järkeä, että tekee hulluna töitä voidakseen maksaa järkkykalliin lomamatkan viiden tähden hotellissa (kun vähempi ei mukamas enää millään kelpaa), minkä jälkeen painaa taas duunia vain sitä seuraavaa reissua odottaen?!

No, onneksi elämä ei onneksi ole sentään ihan noin yksioikoisen putkitettua, onhan arjessakin paljon hienoja hetkiä - ja ne ovat usein jopa muistettavampia ja sykähdyttävämpiä kuin ne juhlapäivät ja kaukomatkat!

Siitä saankin hyvä aasinsillaan siihen, että vietin aamupäivällä harvinaislaatuista laatuaikaa poikani kanssa kaupungilla; lähdimme sekä ostamaan miehelle lahjoja (huomenna on isänpäivän lisäksi hänen syntymäpäivänsä) että uutta pipoa pojan kaverille (koira siis söi hänen uuden piponsa viime viikolla, aarrgghhh!) ja vielä synttärilahjoja parille muullekin lapsen frendille.

Ensin ajoimme Laruun, missä oli Henri Lloydin ystävämyynti. Saldona miehelle sukkapaketti (poika itse valitsi) sekä chambray-paita, joka sopii kivasti siihen ohueen neuleeseen, minkä anoppi osti minun vinkistäni - hyvin koordinoitu lahjakokonaisuus ;-)
(Käsittääkseni mies ei käy lukemassa blogiani, joten toivotaan ettei hän tee sitä juuri tänään ekaa kertaa!)

Kaverilahjatkin löytyivät Stockalta: molemmat tytöt olivat toivoneet erilaisia suihkugeelejä, ja niitä sitten nuuhkuteltiin pitkään ja hartaasti ennen kuin saimme valittua sopivat - aika tarkkaa hommaa, muuten! Lisäksi tilasin viikko sitten vielä yhden Victoria's Secretin vartalotuoksun täältä, oli ihan kohtuuhintainen valikoima ja nopea toimitus, suosittelen!

Oli niin kaunis aamu, että olin ihan täysillä lähdössä lenkille, mutta niin vain se päivänvalon hetki meni jo, ja hämärä on kohta yllämme. Eihän se tietysti juoksemista mitenkään estä, mutta vähän meni fiilikset. No, tähän aikaan vuodesta täytyisi varmaan olla vain kiitollinen siitä, ettei joudu räntäsateen tai myrskytuulen uhriksi, kaikki on niin suhteellista...

Kiiretöntä ja hienoa viikonloppua teille kaikille, toivottavasti te saitte osanne päivänvalosta - ja hyvää isänpäivää jo etukäteen sitä juhlistaviin perheisiin!

6.11.2014

Päivän asu

Nyt on hyvä tunnustaa, että sekä edellinen että tämä asukuva tuli otettua jo sunnuntaina - mutta hei, katsokaa mikä valo! Ja lisäbonuksena se, että olin jo fundeerannut hyviä asuja etukäteen viikon varrelle, ja näin ollen pukeutuminen sujui aamuisin huomattavasti tavallista nopeammin - ehkä tässä onkin ratkaisu useampaankin arjen ongelmaani :-)

Pieniä arkisia haasteita tässä onkin tullut eteen useampikin tämän viikon aikana:
- kukaan ei muistanut järkätä poikamme kaverisynttäreitä ja niinpä ne ovat vasta kuukauden päästä; Megazone on näköjään suosittu myös pikkujouluja viettävien keskuudessa
- koiramme söi lapsen kaverin pipon mäsäksi, ja nyt pitäisi ehtiä tehtaanmyymälään ostamaan samanlainen tilalle - olisi pitänyt tajuta tarjota riihikuvaa sen tilalle, mutta lupaus mikä lupaus
- kylppärissä on joku megalomaaninen viemäriohjelma ja koko tila haisee niin pahalle, ettei sitä voi käyttää ollenkaan; kukaan ei ehdi soittamaan virka-ajan puitteissa huoltoyhtiötä paikalle - saati sitten olemaan itse kotona vastaanottamassa heitä (eivät suostu koskemaan korvausvaateiden pelossa poreammeeseen, joka pitäisi siirtää ensin tieltä pois, jotta viemäriin päästään käsiksi)
- kukaan ei ole löytänyt/ päässyt yhteisymmäryykseen perheen joulumatkasta, joten kohta jää oikeasti se mustapekka käteen ja istumme täällä kaamoksen keskellä ja valelemme kinkkua läpi pitkän jouluyön (oma kauhuskenarioni, tiedän että mussa on joku vialla)
- menin kampaajalle päivää liian aikaisin; sen lisäksi, että se sekoitti kahden päivän aikataulut aika iloisesti, en saanutkaan illan edustustilaisuuteen tuoretta väriä ja skarppia leikkausta, vaan joudun taiteilemaan omin käsin jonkun onnettoman väkerryksen ja näytän ihan juntilta

Varmaan olisi pari muutakin kohtaa vielä, mutta onneksi olen jo ehtinyt unohtamaan ne tässä tohinassa :-)

Brassailin muuten töissä juuri omilla pikkunikseilläni, joilla olen sujuvoittanut sukkahuollon osuutta perheemme pyykkirumbassa merkittävästi - voin kirjoitella niistä joku toinen kerta, nyt joudun jättämään teidät suuren odotuksen ja jännityksen valtaan!

4.11.2014

Ken maalaa piruja seinille, löytänee ne myös edestään

neule Marks & Spencer hame Part Two │kengät Billi Bi │laukku Rebecca Minkoff
Kirjoitin esiintymistä koskevassa postauksessani siitä, että prese pitäisi aina osata niin hyvin, että sen pystyisi vetämään läpi vaikka tekniikka pettäisi kokonaan. Tänään ei käynyt ihan niin huonosti, mutta kyllä vähän kylmäsi, kun tajusin, etten saakaan auditoriossa Powerpointin Presenter View -moodia toimimaan, vaikka olin harjoitellut nimenomaan sen avulla aikaisemmin päivällä! Presenter View tarkoittaa sitä, että isolla esitysruudulla näkyy esitysmateriaali, mutta omalla läppärin ruudulla sen lisäksi seuraavatkin slidet ja ne elintärkeät muistiinpanot. On muuten ihan kätsä, koska sen avulla ei tarvitse koko ajan vilkuilla olkansa yli muistellessaan, mitä kullakin slidella on ja siirtymät tuppaavat olemaan sujuvia, kun näkee aina sen seuraavankin sliden jo valmiiksi ja osaa pitää tauon oikeassa paikassa:

No mutta anyways, siinä sitten yritin vimmatusti soittaa IT-tukeen viisi minuuttia ennen H-hetkeä, eikä sieltä tietenkään siinä ajassa mitään apua saanut. Tunnustin yleisölle heti alkuun, että joutuisin vetämään presen ilman valmisteltuja muistiinpanoja (yritin kerätä säälipisteitä, mutta todennäköisesesti vaikutin vain ammattitaidottomalta ja huonosti valmistautuneelta...) ja ehdotin, että he voisivat vielä heittää joukkoon irtosanoja, jotka minun pitäisi improvisaation hengessä sisällyttää puheeseeni Vino Show'n henkeen :-) Onneksi yleisö oli ihan kilttiä ja läsnäolevan oloista, ja kaikki meni ihan hyvin. Unohdin matkan varrella muutaman olennaisenkin asian, mutta kuulijathan eivät niitä osanneet kaivata, joten "virhe" oli vain omassa päässäni.

Oli silti poikkeuksellisen kiva fiilis, kun joku kehui kahvijonossa (en tunnusta juoneeni viiniä!) esitystä mielenkiintoiseksi ja hyväksi, huh! Ja ensi kerralla teen ihan varuiksi puhujakortit, ottakaa tekin opiksi taas minun virheistäni!

Asuvalinta ei onneksi ollut minkään sortin moka, vaan mielestäni oikein kiva ja mukava, ja toivottavasti sopivan tyylikäskin. Neule on juuri tuohon käyttötarkoitukseen (l. sopivan lyhyt hameen kanssa) hankittu, ja nahkahame taas niin vanha ja pieni, etten saa enää vetskaria kunnolla ihan ylös asti kiinni - mutta sepäs pitääkin vatsanseudun sopivan napakkana, eikä tule syötyä liikaa ;-)

Eipä siihen ylensyömiseen olisi täällä kotona mahdollisuuttakaan, kun kaapit huutavat taas tyhjyyttään. Lapsi sai viimeisen eineskeiton, jotta jaksoi lähteä futistreeneihin ja minä paistoin itselleni kananmunan leivän päälle iltapalaksi; onneksi karkkikorista löytyi avaamaton merkkaripussi: niiden avulla jaksan nukkua yön yli ja toivon hartaasti, että joku kävisi huomenna kaupassa. Hyvää yötä!

1.11.2014

Hauskaa haipakkaa

Tämä viikon tahti on vain kiihtynyt loppua kohden: on ollut seminaaria, varsin reipashenkinen työdinner, alamme palkinto-/palkitsemistilaisuus, kavereiden Halloween-juhlat ja tänään vielä lapsen sukulaissynttärit. Synttäreiden valmistelu on onneksi hyvällä tolalla, sillä olen jo keittänyt 1,5 kg perunoita, joten nyt on kahvinjuonnin lomassa hyvä hetki pitää ensimmäinen tauko ja kirjoittaa nopea blogipostaus :-)

Asukuva on eiliseltä; palkintogaalat ovat yleensä ilta-aikaan, jolloin on helppo pukeutua pikkumustaan. Iltapäivän tilaisuus oli kuitenkin kinkkisempi juttu, koska porukka tuli suoraan töistä - kuten minäkin. Olin kuitenkin jo saanut etukäteen vihiä siitä, että pääsisin lavalle noutamaan pystiä, joten farkut ja svetari eivät tuntuneet ihan oikealta valinnalta. Onneksi kaapista löytyi tämä viime vuoden Marc Jacobsin mekko (peräti kaksi kertaa käytetty), joka oli juuri sopiva yhdistelmä tyyliä ja mukavuutta.

Tämän päivän asua en ole vielä ehtinyt pohtimaan, sillä tässä on ihan pari pikkuaskaretta hoidettavana vielä ennen kuin vieraat saapuvat - ja äitini voi pimputtaa ovikelloa jo hetkenä minä hyvänsä, sillä vaikka ohjeistin (taas...)  häntä tulemaan ihan samaan aikaan muiden kanssa, ei hän ole vielä kertaakaan malttanut odottaa niin pitkään, vaan saapuu yleensä ennen puoltapäivää omien leipomustensa kanssa. Siinä sitten hoituu koiran ulkoilutus, perheen lounas ja viime hetken siivouksetkin äidin tehokkaalla avustuksella, joten en todellakaan valita :-)

Aurinko paistaa tänään todella kauniisti ainakin täällä etelässä ja toivottavasti ihan koko Suomessa; viettäkää tekin hieno lauantai siellä tykönänne!



28.10.2014

Perussettiä

Päivän asun rakentaminen lähti laiskuudesta ja mukavuudenhalusta: aamulla oli poikani terveystarkastus ja koska asumme ihan koulun vieressä, oli pakko kävellä tuo ainakin sadan metrin matka. Siksi farkut, ja kaikki muu tuli sitten ikään kuin annettuna - tennarit vaihdoin toimistosaappaisiin, jotta sain sekä ryhtiä että pituutta vähän enemmän :-)

neule Tibi
raitapaita Cos
farkut Gap
saappaat Billi Bi

Kuulustelin juuri pojalta historiaa, ja on pakko myöntää, etten pärjäisi itsekään kamalan hyvin, jos pitäisi nyt ulkoa luetella kivi- ja muut kaudet, tai kertoa miksi luolamaalauksia aikoinaan tehtiin. Onkin siis ihan sivistävää kerrata tuollaisia perusasioita, jotka kuitenkin kuvitteli osaavansa! Kielet ja matikka mulla on paljon paremmin hallussa (ja toivottavasti vielä monta vuotta eteenpäin!), mutta reaaliaineet eivät kouluaikoinakaan olleet suosikkejani - minkä taakseen jättää, sen edestään löytää pätee näköjään tässäkin.

*****

Mulla piti olla tällä viikolla kirppispöytä Akselissa, mutta jouduin perumaan sen, koska en ehtinyt/jaksanut edes kasata myytävää tavaraa, hinnoitteluhässäkästä puhumattakaan. Akseli siirtyi uuteen kassajärjestelmään, jonka myötä hintalaput pitäisi kirjoittaa netissä etukäteen, käydä hakemassa tarra-arkit paikan päältä ja sitten vielä lätkiä ne paikoilleen. Jotenkin se käsin kirjoittelu tuntui kuitenkin sujuvammalta tavalta, vaikka tuossa uudessa systeemissa on se etu, että näkee tuotekohtaisesti, mitä on myyty (ja mitä varastettu...). Uutta [hyvää] myyntipaikkaa joutuu jonottamaan taas aika pitkään, joten menee varmaan ensi vuoden puolelle ennen kuin pääsen laittamaan ylimääräistä tavaraa kiertoon. Harmi!

Ja niin se ilta sitten vierähtikin kauppareissun ja historian merkeissä; nyt taas lapsi yöunille, hetki telkkaria ja itsekin perässä pehkuihin. Hyvää yötä!

25.10.2014

Tilauksen mukaisesti: lyhyt musta neule

Olen kuullut, että kun sanoo haaveensa ääneen, tulee siitä vähän konkreettisempi ja sitä alkaa alitajuisesti toteuttamaan haluamaansa asiaa - ja juuri niin tässä kävi tämän neuleenkin kanssa: vain muutama päivä sitten huomasin, että minulta puuttuu sopivan nafti musta perusneule ja perjantaina jo eksyin Marks & Spencerille ja siellähän tämä kasmirneule minua odottikin!

Olin ylipäätänsä ekaa kertaa tutustumassa uuteen M&S-osastoon Sokoksella; suurin yllätys oli varmaan valikoiman laajuus: vaatteita oli parissa kerroksessa ja mukana oli useampia M&S:n alabrändejä, esim. Indigo ja Peruna jäivät ihan spontaanisti mieleen. Paljon oli tarjolla sellaista perusvaatetta, jotka eivät sykähdyttäneet suuntaan tai toiseen... Briteissä M&S:n alusvaatteet ovat ihan käsite, ja niitä olisi tarjolla Helsingissäkin, mutta täytyy käydä tsekkaamassa Bridget Jonesin mummoalkkarit joku toinen kerta ;-)

Tämä koneessa pestävä (!) neule maksoi aika tarkaan satasen, mikä on mielestäni oikein passeli hinta laatutuotteesta - aikahan sitten näyttää, kuinka hyvälaatuinen tämä oikeasti on, mutta ainakin käsituntumalla tuntuu hyvältä (ja ainahan kasmir nyppyyntyy, sille ei voi mitään).

Mitoitus oli tosi nafti, sillä sovitettuani normaalikokojani 10 ja 12 (38 ja 40 EU), päädyin ottamaan koon 14, jotta neule ei ihan nuolisi keskivartaloni muhkeita muotoja (toim. huom. etten ole nyt viimeaikoina lihonut!).

Sen sijaan tästä jakusta olisin ottanut koon 10 ja tehnyt ostopäätöksen ihan samantien, mutta valitettavasti oikeaa kokoa ei löytynyt; erittäin ystävällinen ja palveluhenkinen Store Manager (jäi nimikyltistä mieleen) kertoi, että maanantaina tulee kuulemma todennäköisesti lisäerä, joten yritän muistaa ja ehtiä käydä kurkkaamassa, sillä tämä oli ihan kuin minulle tehty vaate!

HIHSin saldona - polttavan oman hevosen kaipuun lisäksi - oli tältä päivältä "talvichapsit", eli ihan vain tavallista väljemmät chapsit, jotka mahtuvat paksujen talviratsastushousujen ja pitkien kalsareiden ja paksujen sukkien päälle. Huomenna menen myös koko päiväksi istumaan penkin reunalle (on niin jännää, etten pysty istumaan kuin ihan etureunalla ja etukenossa), ja jäin vielä pohtimaan uutta turvaliiviä, koska olen nyt käynyt estetunneilla paljon aikaisempaa useammin, ja olen ollut aika laiska pitämään nykyistä liiviä, joka on jäykkä ja kömpelö. Uudet palaliivit ovat aivan erituntuisia: kevyitä ja notkeita, ja sen pystyisi pukemaan hyvin takin allekin. Onhan sitä huonompiakin 200€ sijoituksia tullut tehtyä...

Loppuilta kuluu leffan parissa tässä kotisohvalla ja huomenna kiiruhdaan Horse Show'sta suoraan futiskentän laidalle kannustamaan poikaa elämänsä tokassa turnauksessa - jännitämme varmaan molemmat yhtä paljon :-) Hienoa lauantai-iltaa sinullekin!

23.10.2014

All for the blog

Jäin kotiin ihan siksi, että saisin kerrankin otettua päivän asukuvat paremmassa valossa!
(Tai sitten tein aamupäivän etänä ja otin pari kuvaa ennen kuin lähdin töihin, valitkaa itse haluamanne tarina).
svetari Part Two, hame Ellos, kengät Billi Bi, takki Ril's, huivi Balmuir
Aamulla oli lunta maassa, joten ei tarvinnut enää yhtään miettiä, voiko laittaa villakangastakin päälle. Ril'sin takki on uusi; ostin sen korvaamaan aika saman mallista Marellan takkia, jota käytin reilusti yli viisi vuotta aktiivisesti, kunnes se lahosi kerralla useammasta kohtaa: sisävuori repesi, hihansuut kuluivat rumiksi ja takista katosi muutenkin ryhti ja henki. Kyllä on ihmisen hyvä olla, kun on takkiasiat kunnossa!

Huomasin myös aamulla että multa puuttuu sopivan lyhyt, musta neule. Sopivan lyhyt siksi, että mulla on useampia tuollaisia vähän leveämpiä hameita, joiden kanssa pidempi yläosa ei näytä hyvältä, koska se jää rumasti lanteiden päälle myttyyn (mulla on kaiken lisäksi aika lyhyt selkä). Pakko siis käydä pikapuolin ostoksilla, jotta saan tuon kamalan vajeen paikattua mahdollisimman nopsaan - harkitsin jo tänään kotimatkalla pikaista Sellon keikausta, mutta olin niin väsynyt ja nälkäinen, että ajatuskin sovituskopeissa kiemurtelusta sai tuskanhien samantien päälle. Ehkä huomenna...

Ja hei, huomennahan on siis taas perjantai, woohoo! Kuten kerroin, olen menossa viikonloppuna HIHSiin jo ties kuinka monetta kertaa. Omaa perhettä en saisi sinne mukaan edes maksamalla, mutta onneksi on paljon muita hevosia harrastavia, jotka jaksavat jännätä estekisoja ja ihastella kouluratsastussuorituksia kanssani tunti toisensa jälkeen - sitten onkin hyvä mennä viikonlopun jälkeen omalle tunnille yrittämään samaa...

Oletko sinä käynyt HIHSissä/ kiinnostaisiko edes vai onko laji (tai siis useampiahan niitä siellä on esillä) ihan vieras ja etäinen?

22.10.2014

Pimeän päivän asu

Nyt alan olemaan tosi epätoivoinen, kun kuvista tulee näin suhruisia valonpuutteen takia jo tässä vaiheessa vuotta :-( Pitäisi varmaan pistää blogi tauolle huhtikuuhun asti...tai mennä vasta kympiksi töihin! Postaustahti on nyt muutenkin vähän hidastunut, koska sen lisäksi että olen itsekin turhautunut noihin onnettomiin kuviini - joita on sitten kuitenkin pakko käyttää, kun ei muitakaan ole - on tämä arjen pyöritys ollut koko syksyn tasaisesti kiihtyvää hulinaa, joka taitaa rauhoittua vasta jouluksi. Joulumatkakin on vielä/taas varaamatta, mikä toisaalta tekee valinnasta paljon helpomman, koska valinnanvaraa on paljon vähemmän :-D

Sitten tuohon pimeyden painamaan asuun: koin aamulla pienen yllätyksen, kun otin kaapista tuon neuleen ekaa kertaa käyttöön, sillä olin mielestäni ostanut sen harmaana ja se olikin tuollainen vähän liilaan taittava!? Että silleen.
neule J.Crew
housut Boss
kengät Cole Haan

Neule on muuten J.Crew'n klassikkomalli "Tippi" jonka nimeen mm. WIT-blogia pitävä Laura Fantacci vannoo, kehuen sen olevan "wardrobe essential".  No joo, onhan se ihan käypä! Housuistakin tykkään, sillä vaikka ne näyttävät tuollaisilta toimistokelvollisilta, on ne tehty niin ihanan pehmeästä ja mukavasta matskusta, että on kuin verkkareissa kulkisi.

*****

Mulla oli eilen se videohaastattelu, ja ihan hyvin meni :-) Tosin se oli siitä armollinen kuvaus, että sain ottaa niin monta ottoa, että olin itse tyytyväinen joka replaan. Vastaukseni muuttuivat kerta kerralla sujuvammiksi, joten loppujen lopuksi vedin jokaisen tasan kolme kertaa - sen jälkeen ei olisi enää pystynyt parantamaan ilman paljon perusteellisempaa harjoittelua. En ole vielä nähnyt lopputulosta, joten voi olla, että tämä kohtalaisen hyvä fiilis katoaakin sillä hetkellä, kun näen sivulta toiselle nykivän pääni ja hermostuneesti harhailevan katseeni...

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin kiva lopettaa; taidan syödä vielä pienen iltapalan ja mennä nukkumaan samaan aikaan tuon ihan kohta 11-vuotiaan kanssa, jotta jaksaisin vielä viikon tiukimmat kaksi työpäivää - ennen viikonlopun HIHS-rupeamaa. Moi!

19.10.2014

Esiintymisvinkkejä

Joudun/ pääsen työni puolesta esiintymään säännöllisesti erilaisille yleisöille; enimmillään yleisöä voi olla useampi sata ihmistä, mutta jännityksen aste ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen yleisön kokoon, vaan joskus vaikka kaikkein läheisimmille työkavereille esiintyminen voi olla paljon tiukempi paikka kuin ihan tuntemattomalle porukalle puhuminen. Ihan jokaista pikkupreseä en enää panikoi mieti päiväkausia etukäteen, mutta kyllä nuo suuremmalle porukalle presentoimiset edelleen tuovat perhosia vatsaan - siitä ei varmaan koskaan pääse ihan kokonaan eroon, eikä pidäkään, sillä sellainen positiivinen pikkupelko on vain hyvä asia :-)

Lähiaikoina näitä esiintymisiä on tulossa useampiakin, ja pyysin siksi radioalan ammattilaiselta esiintymisvinkkejä - olin ajatellut lähinnä erilaisiin teknisiin asioihin (miten mikkiä pidellään) liittyviä asioita, mutta meilläpä olikin oikein hyvä keskustelu paljon laajemmasta näkövinkkelistä ja ajattelin jakaa kanssanne pääkohdat siltä varalta, että joku muukin olisi "samassa jamassa" joskus lähitulevaisuudessa.

Valmistaudu
Sujuvimmat ja vaivattomimmilta tuntuvat esitykset ovat aina hyvin harjoiteltuja. Nopea vilkaisu jonkun toisen tekemiin matskuihin ei todellakaan riitä, vaan ne pitää lukea läpi, sisäistää ja sen jälkeen puhua ääneen useampaan kertaan - tai niin minä ainakin teen. En juuri koskaan pyydä ketään tekemään presejä puolestani, koska koen todella vaikeaksi omaksua jonkun muun logiikan mukaan tehtyä rakennetta - ja koska en ole ammattiesiintyjä, on tärkeää pitää kiinni sellaisista asioista, jotka kokee omakseen: joku tarvitsee puheensa tueksi tukislideja, joku taas haluaa henkiseksi tueksi presentaation paperiversiot siihen pöydälle, vaikkei niitä koskaan katsoisikaan. Kaikki on sallittua!

Tavoittena on, että prese pitäisi osata niin hyvin, että vaikka tekniikka pettäisi, pystyisin vetämään esityksen ilman tukimateriaalejakin - ei mikään läpihuutojuttu! Minimissään pitäisi olla niin varmalla pohjalla, ettei tarvitse aina kurkata olkansa yli nähdäkseen, mitä seuraavalla slidella on tulossa.

Harjoittelu on tärkeää myös siksi, että oikeastaan aina puheenvuoroille on varattu tietty kesto, ja sen ylittäminen kostautuu sekä seuraaville esiintyjille että yleisölle. Varmista siis, ettei puheenvuorosi kestä edes sitä sinulle varattua aikaa, vaan jää mielellään 5 min. sen alle, jotta mahdollisille kysymyksillekin jää aikaa - tai minun tapauksessani, koska puhun kuitenkin aina enemmän kuin olin alunperin ajatellut, on vähän pelivaraa improvisoida :-)

Ja mistäkö sen kokonaiskeston sitten tietää? Harjoittelemalla, duh! Minä varaan neukkarin, jonne sulkeudun vetämään preseä ääneen ihan itsekseni; kellotan jokaisen harjoituskerran ja teen sitten tarvittavat muutokset matskuihin, jos/kun tuntuu siltä, että tavaraa olisi enemmän kuin mitä pystyy puhumaan. Kiinnitän huomiota siihen, mitkä kohdat presessä tökkäävät jostakin syystä, ja mietin miten saisin ne soljumaan paremmin: joskus muutan materiaaleja, joskus harjoittelen pari siihen vaikeaan kohtaan sopivaa lausetta erityisen hyvin, jotten jää takeltelemaan tai selittämään liikaa.

Kerro tarina
Ihmiset muistavat tarinoita, ja lähes mistä aiheesta tahansa pystyy sellaisen kertomaan. Numerosarjoja ei tietenkään pysty muuttamaan kepeäksi kaskuksi, mutta pienen kevennyksen saa usein ujutettua johonkin väliin - tai sitten voi kertoa anekdootinomaisesti vielä yhden, hieman yllättävän luvun tai faktan, joka jää sitä kautta mieleen. Älä pilaa hyvää tarinaa faktoilla, viittaa siihen, että lukuja tulee helposti lueteltua jopa liikaa, ja että värikynääkin saa vähän käyttää, jotta stoorista tulisi mielenkiintoisempi. Jätä muistijälki.

Havainnekuva toimii aina :-)
Kaikki lähtee ryhdistä
Mikrofonia ei pidetä rinnusten kohdalla, eikä leuassa kiinni (tätä jälkimmäistä tyyliä näkee aika usein) - molemmat tavat edesauttavat kumaraa ryhtiä, mikä taas estää ääntä kulkemasta vapaasti palleasta äänihuuliin ja suun kautta ulos. Seistään siis suorana, ja pidetään mikrofoniakin ryhdikkäästi hyvässä kulmassa kuin räppärit ikään - tosin siinä voi käsi väsyä, jos on oikein pitkä puheenvuoro...

Itse tykkään eniten sellaista puettavista "Madonna-mikrofoneista", koska ne jättävät kädet vapaaksi, eikä niiden käyttöä tai oikeaa kohtaa tarvitse erikseen miettiä, mutta niitä ei ole tarjolla kuin kaikkein suurimmissa tilaisuuksissa, joten pitää olla myös perusmikrofonin kanssa sinut.

Tauot ja tempo
Puheen rytmittäminen on tärkeää - ja ainakin itselleni tosi vaikeaa, koska puhun yleensä paljon ja nopeasti, enkä juurikaan muista edes henkeä vetää siinä välissä. Nopeasta puheesta syntyy kuitenkin helposti hermostunut ja kiireinen vaikutelma, mikä tarttuu pahimmillaan yleisöönkin. Itse yritän jo harjoitteluvaiheessa miettiä, mihin kohtaan pienet tauot sopisivat  - tämänkin huomaa vain puhumalla presen läpi, ei kalvoja silmäilemällä.

Liikaa tätä asiaa ei voi sitten enää esitysvaiheessa miettiä, koska muuten keskittyminen alkaa helposti herpaantumaan ja mulla menee pasmat aivan sekaisin, kun mietin vain puheen tempoa, enkä keskity sanomaani ja yleisööni. Samaa pätee moneen muuhunkin asiaan, esim. maneereihin: ne pitää huomata ja karsia ennen esiintymistä, itse H-hetkellä niille ei enää voi mitään, vaan pitää vain elää tilanteessa parhaansa mukaan (palaan tähän vielä).

Kehonkieli
Onko sinulla maneereja? Napsutteleko kuulakärkikynää, pyöritteletkö käsiäsi veikeässä puoliympyrässä, kiikutko kannollasi, lisäätkö jokaisen lauseen alkuun "no sitten" tai loppuun "eiks niin"? Itse en osannut vastata ihan 100% varmaksi, joten kysyin asiaa myös parilta työkaverilta, jotka kohteliaisuuttaan vakuuttivat, ettei minulla sellaisia ole. Paitsi, että puhun käsilläni kuin paraskin italialainen... Maneerit on parasta saada kuriin jo ennen sitä varsinaista esiintymistä, koska tosiaan siinä H-hetkellä ei saisi sortua itsensä tarkkailuun tai pakka hajoaa helposti ihan kokonaan!

Jos nyt kuitenkin käy niin, että huomaat kesken presen ajatustesi harhailevan, pidä tauko. Kaada itsellesi kaikessa rauhassa vähän vettä ja juokin se vielä, jotta ehdit kokoamaan itsesi. Sama pätee myös silloin, jos alkaa kesken kaiken jännittämään ihan kamalasti (kun vaikka yhtäkkiä bongaat pomon pomon siinä eturivissä vilkuilevan kännykkäänsä ja itsetuntosi romahtaa välittömästi, kun ajattelet esityksesti olevan niin huono, ettei ketään kiinnosta... been there, done that!).

Itse olen päättänyt, etten yritäkään muuttaa elehdintääni liikaa, koska se ei ole minulle mikään erityinen esiintymismaneeri, vaan ihan osa minua normaalistikin. Rauhoitan välillä kädet vaikka pitämällä kaksin käsin kynästä kiinni, mutta annan myös eleille mahdollisuuden rytmittää puhetta, koska koen sen kuitenkin itselleni luontevaksi.

Sitten pitäisi vielä ottaa tila haltuun: pimeimmässä takanurkassa, turvallisesti valkokankaan kupeessa seisova esiintyjä ei ole ollenkaan  yhtä vakuuttava, kuin vähän reteämmin yleisön edessä seisova ja jopa aika ajoin liikehtivä esiintyjä, jolla on paljon paremmat mahdollisuudet ottaa myös yleisöön kontaktia. Ole läsnä, omana itsenäsi, siihen taitaa kiteytyä aika paljon.

Näillä ohjeilla yritän parhaani mukaan valmistautua tuleviin esiintymisiin - ja itse asiassa minulle tämän kaiken jäsentäminen ja kirjoittaminen oli jo avuksi. Seuraava haasteeni onkin sitten videohaastattelu, joka on edessä jo ensi viikolla. Siihen sain vinkiksi katsella uutislähetyksiä ilman ääntä, joten sellaista on ohjelmassa tänään. Vielä kun keksikin fiksunnokkelat vastaukset, koska kai sitä substanssiakin pitää olla...

18.10.2014

Perjantaipäivän asu

Perjantaina annoin talvelle periksi (ja aamulla olikin -4C!) ja otin taas lempinilkkurini käyttöön. Kasmirneuleen pukeminen tuntuu aina yhtä ihanalta: miten joku voikin olla samaan aikaan niin lämmin ja aivan unelmankevyt? Samalta tuntuvat ne kaikkein hienoimmat (ja tietysti kalleimmat...) kevytuntsikat, jotka tuntuvat siltä, kuin olisi pukeutunut kevätpilveen :-)

neule Repeat
hame Ellos
kengät Clarks

Kädessä on KeepCup ihan rekvisiittana, mutta myös siksi, että olin juuri keittänyt työmatkalle aamukahvit, kuten teen ihan joka aamu, jos suinkin on aikaa. Toimme pari viikkoa sitten veneestä Nespresso-keittimen kotiin, ja se on kyllä ehdottomasti kätevin tapa saada nopsaan hyvää kahvia; joka-aamuinen ajomatka lähtee ihan eri fiiliksillä käyntiin, kun voi Dynastiaa kuunnellessa juoda vielä kunnon lattén.

Mennyt työviikko oli taas tapansa mukaan vaihteleva, hauska ja kiireinen. Rutiinihommien lisäksi sain ihan henkilökohtaista esiintymiscouchausta, ja ajattelin jakaa oppimiani viisauksia teidänkin kanssanne;  aloitin jo eilen naputtelemaan julkisiin esiintymisiin liittyvää postausta, mutta sen jäsentely vie näköjään sen verran aikaa, että se taitaa valmistua vasta huomenna. Siihen asti näkemiin!


16.10.2014

As seen before

Siis, joo, onhan tämä asu jo niin nähty - paitsi että ei noiden kenkien kanssa, joten niiden varjolla kehtasin postata vielä tämänkin kuvan. Naureskelin aamulla, että olen kuin kokoomuksen mainos noiden hameen ruiskukkien takia, mutta ehkä/toivottavasti tämä mielleyhtymä oli vain omassa päässäni, eikä niin kamalan ilmeinen?

neule Michael Kors
hame Weekend by MaxMara
kengät French Connection

Ja täytyy kyllä ihan näinä päivinä vaihtaa vähän jykevämpiin kenkiin; aamulla Helsingissä satoi ekat lumihiutaleet ja muutenkin olin huomaavinani, että kaikki muut ovat jo ottaneet nilkkurit ja saappaat käyttöön - oletko sinä? Olen yrittänyt pitkittää sitä niin myöhään kuin mahdollista, koska ehdin sitten taas kyllästymään kaikkin talvikenkiin moneen kertaan pitkän ja pimeän talvemme aikana, mutta kyllä nyt on annettava periksi. Kaivoin myös parkan esiin, ja siihen olikin tosi mukava kääriytyä, kun eilen illalla raahauduin migreenin runtelemana ihmisrauniona ruokakauppaan.

Venekin nostetaan viikonloppuna vesiltä, joten huomisilta sujuu sitä tyhjennellessä ja siivotessa - mikäs sen mukavampaa hommaa pikkupakkasessa! (No, onneksi on hyvä lämppäri, kunhan halusin saada arkiseen tilanteeseen edes vähän draaman tuntua) Mitään muuta ohjelmaa ei sitten onneksi olekaan, joten voin taas ottaa iisisti ja katsella kaikki viikon aikana tallennetut telkkariohjelmat putkeen; siihen vielä pari juoksulenkkiä, hyvää ruokaa ja vähän cavaa päälle, niin eihän sitä muuta ihminen tarvitsekaan!

Huomista odotellessa otan nyt pienet välinokoset ja käyn sitten vielä iltatuimaan hyppäämässä vähän esteitä (ihan hevosen selässä, hehe). Lokoisaa torstaita sinulle, nähdään pian!

12.10.2014

Perjantain asua ja kevyempää läppää

Sekuntia ennen kuin piti perjantaiaamulla rynnätä ovesta ulos, nappasin tämän kuvan, jotta saisin ikuistettua edes yhteen kuvaan tuon Lindexin uuden, rennon jakun, josta tykkään tosi paljon. Matsku on kuin ohutta huopaa, eikä siinä ole minkäänlaista kiinnitystä, joten se on mielestäni juuri sopivan rento - mutta kuitenkin Jakku.

Myönnän vielä, että oli pakko vaihtaa nuo kengät toisiin, koska noissa Edelmanin korkkareissa ei yksinkertaisesti pysty kävelemään sukkikset jalassa - ne jäävät siis vain paljasjalkakäyttöön, mikä on tosi sääli :-(

jakku Lindex
farkut Nudie
kengät Sam Edelman
laukku Reed Krakoff

Olimme viikonlopun taas äitini täyshoidossa, joten olen viihtynyt verkkareissa ja villasukissa aamusta iltaan, ja sain jopa pikkusiskolta ihan vastatehdyt (itse asiassa paikan päällä päätellyt) villasukat - tulevan talven illat on siis turvattu! En ole itse koskenutkaan kutimiin kouluvuosien jälkeen, joten onneksi lähipiiristä löytyy taitavia ja ahkeria käsityöihmiä - toki niitä villasukkia saisi joka kylän torilta, mutta onhan niissä aivan eri tunnearvo, kun tietää että oma sisko on ne omin kätösin tehnyt ja juuri minua varten <3.

Kotimatkalla ajoa hankaloitti kova sumu, joka vähän hälvetessään sai maaseudun sänkipellot ja jo vähän vinoon asettuneet ladot näyttämään taianomaisen kauniilta. Yritin saada lapsen ottamaan maisemakuvia, mutta olihan se vähän paljon vaadittu 100 km/h nopeudessa :-) Pari peuraakin osui kohdalle, mutta onneksi ne eivät uskaltaneet tien yli, vaan kääntyivät takaisin metsän kätköihin; loppumatkan kyllä sitten tarkkailin pientareita ja metsänreunaa vähän tavallista intensiivisemmin...

Kotona meitä odotti golfreissultaan aamutuimaan palannut hyvin väsynyt mies, täysin tyhjät jääkapit ja yli äyräiden valuvat pyykkikopat... Eipä ole tekemisestä pulaa loppuillan ajan, ja tuleehan sieltä sentään Vino Show, jottei mene homma liian vakavaksi!

9.10.2014

Tunteet pinnassa

Poikamme sai tämän ensisänkynsä joululahjaksi nyt jo edesmenneiltä isoisovanhemmiltaan (mieheni puolelta), maailman suloisimmilta ihmisiltä, jotka minulla oli ilo tuntea vain reilun viiden vuoden ajan. Kävin sairaalassa hyvästelemässä isoisoäidin hänen viimeisinä päivinään; pidin vanhaa, haurasta ihmistä kädestä kiinni ja yritin puhua kyynelteni läpi - eihän siitä oikein mitään tullut, mutta ehkä kosketus olikin se tärkein asia siinä vaiheessa.

Juteltiin montaa kertaa pojan kanssa nukkumaan mennessä siitä, keneltä hänen sänkynsä oli saatu, jotta tärkeät ihmiset eivät pääsisi ihan kokonaan unohtumaan - vaikkei hän heitä oikein tuntenutkaan, tai edes kunnolla muista. Itselleni se tuntui kuitenkin hyvältä tavalta muistella heitä arjen lomassa.

Muistan myös, kuinka isolta se vähän  yli yksivuotias taapero tuntui, kun hän siirtyi pinnasängystä tämän Jollan typistetyimpään pituuteen. Ja miten raivostuttavan monta kertaa se sama pätkä jaksoi könytä sängystä ylös kerta toisensa jälkeen, vaikka olisi pitänyt jo nukahtaa. Joka yö. Monta kuukautta putkeen, kunnes me voitimme väsytystaistelun.

Olen istunut tuon sängyn laidalla tuhansia kertoja, sanonut saman iltarukouksen yhtä monta tuhatta kertaa, antanut hyvänyönsuukon ja peitellyt tiukasti joskus surullisenkin, useimmiten kuitenkin päiväänsä tyytyväisen pojan. Sänky on venynyt vuosien varrella samaa tahtia kuin se esiteiniksi muuttunut lapsukainen, joka ei enää mahdu millään äidin syliin.

Nyt sillä tyypillä on ananas (hiusmalli, siis), omat harrastukset ja kohta varmaan - puheiden perusteella - tyttökaverikin. Kun olisi pitänyt ostaa sänkyyn isompi patja, päätin pistää koko sängyn myyntiin ja se menikin ihan samantien kaupaksi (taisin myydä liian halvalla...). En taida surra huonekalua, mutta ohikiitäviä vuosia ja hyvien ihmisten muistoja vähän vetistelen.

Heippa, Jolla, anna sille uudellekin nukkujalle hyvät unet!

8.10.2014

Pelastettu ilta (ja asu)

Hupsista vain, kello on puoli yksitoista ja pääsin ekaa kertaa istahtamaan tähän sohvalle läppärin kanssa - onneksi Ruotsin miljonääriäidit pelastavat keskiviikkoiltani! Juuri nyt en voi kuvitella parempaa viihdettä kuin [vähän hullun] Gunillan määrätietoisen Amerikan-valloituksen seuraaminen :-)

Päivän asun pelastuksena sen sijaan olivat nuo uudet kenkäni, jotka toivat perusvaatteisiin sopivasti särmää. Aikaisemmin olen yhdistänyt samoihin vaatteisiin tennarit, ja olo oli paljon rönttäisempi.

jakku Jaeger
toppi Cos
farkut Gap
kengät French Connection

Pitäisi varmaan miettiä nyt jo huomisenkin vaatteet valmiiksi, jotta aamun kallisarvioisia minuutteja ei kuluisi siihen, että seison vaatekaappien edessä tyhjä katse silmissäni ja pienoisen vaatepaniikin vallassa.

Samoja vaatteita en sitten millään osaa käyttää kahta perättäistä päivää, vaikkei kukaan varmaan sitä huomaisi. En muista, että olisin koskaan tehnyt niin - edes ihan lapsena, jolloin minulla ei todellakaan ollut montaa kaapillista vaatteita kuten nyt. Kuinka monta eri vaatekokonaisuutta sinä puet päällesi viikon aikana? Entä kiinnitätkö huomiota työkavereiden vaatteisiin ja osaisitko kertoa, mitä vaikka parilla eri tyypillä oli tänään päällään?

6.10.2014

Black & blue

Hameessa on taas "vääräoppisesti" sinistä ja mustaa -
itselläni on siihen vähän tottuminen, mutta eikös
kaikki säännöt olekin tehty rikottaviksi?!
Apua, sieltä se aamuhämärä jo iski, sen näkee tästä kuvasta ihan samantien :-(

Hame on se lauantaina Cosilta ostettu, jonka halusin tietysti heti laittaa päälle; lapsena jouduin aina jemmaamaan uusia vaatteita esim. kevät- tai joulujuhliin, ja siitä on selvästi jäänyt traumoja, kun olen nyt niin hanakasti aina pukemassa uutta päälle heti, kun siihen on suinkin mahdollisuus.

neule Michael Kors
hame Cos
kengät French Connection

Päivästä ei muutoin ole juurikaan kerrottavaa, sillä tulin vasta aivan hetki sitten kotiin - ja töitä olisi jäänyt vielä tehtäväksi aivan yllin kyllin... En vain kestä pitkiä työpäiviä ilman kunnon eväitä, eikä suklaakolikoista ollut suurta apua, kun vatsa alkoi kurnimaan - jaksoin sentään niiden turvin ajella kotiin :-) Hotkaisin Söin ravitsevan ja maittavan Thai Cuben kysellen samalla pojalta (ja mieheltä, joo) päivän kuulumiset ja lähden nyt samantien ratsastamaan, joten tämä ilta oli käytännössä tässä.

Huominen menee vielä iltatöissä, sillä mies lähtee loppuviikoksi "työmatkalle" (=golfaamaan asiakkaan kanssa, varman ihan kamalan rankkaa!), mikä tuo asteen verran lisähaastetta arjen pyöritykseen. Onneksi poika on jo sen verran iso, että osaa itse lämmittää ruokaa tarpeen tullen - vaikkei se tietenkään korvaa läsnäolevaa vanhempaa, joten en sitten voi tehdä iltavuoroja, vaikka haluaisinkin/ juuri nyt pitäisi. No, onneksi meillä on toimivat etäyhteydet, joten voin (whoopee!) palata töiden pariin vaikka yön pikkutunneilla...

Heippa!

4.10.2014

Comfortable grey

Tämä asu on kaikessa harmaudessaan aika boring, myönnän. Mutta kun halusin tuoda esille nuo uudet lenkkarini, jotka ovat mielestäni tosi söpöt, niin paukautin nyt sitten samantien koko asunkin mukaan: 

huivi InWear
neule Part Two
housut Gap Moto jeans
kengät Nike Internationalist

Olen aikaisemmin tallustellut lähinnä Adidaksen tossuissa, sillä monet Niken mallit ovat tuntuneet jalkaani liian kapoisilta. Jossakin mielenhäiriössä nappasin nämä kuitenkin ostoskoriini samalla, kun tilasin lapselleni talveksi varsilenkkareita Stadiumista ja - lo and behold - nämä nyt sitten istuivat jalkaan kuin hanska (vai sukka?!). 

Tajusin myös vasta näiden hankkimisen jälkeen, että ihailin juuri tätä samaista mallia jo kesällä Nykissä, kun J.Crew'lla oli myynnissä kaksi eri väriä (pinkki ja ihan vaaleanharmaa) - ja jäi vähän harmittamaan, etten tullut niitä ostaneeksi, sillä jokin näiden muotoilussa viehättää minua kovasti. Internationalist on aikoinaan 80-luvulla (ehkä sieltä löytyy se viehätyksen syy?) lanseerattu pitkien matkojen juoksukengäksi, muttei kyllä tulisi mieleenkään luopua luotto-Asicseistani tällaisten lättänöiden takia! Kaupunkikengiksi ne ovat sen sijaan oikein passelit. Lisäksi mallista näyttää löytyvän uskomattoman monta eri värivaihtoehtoa, mikä on kiva tietää siltä varalta, että tekisi vaikka kevään korvilla mieli hankkia vielä toinenkin pari ;-)

Ja juuri tänään, kaupungilla dallaillessani, mietin miten mukavan käytännöllistä nykymuoti onkaan, kun lenkkarit ovat ihan salonki- ja kaupunkikelpoiset kengät - ja tosi monella bongasinkin erilaisia tossuvariantteja, kun oikein otin asiakseni katsella niiden perään. Minulla on myös pari ihan tosissaan lenkkarihullua tuttua, joiden tossukokoelman karttumista on hauska seurata FB:n kautta: uuden parin hankinta on aina pienen juhlan arvoinen päivä, eikä määrällä näytä olevan minkäänlaista ylärajaa; meidän johtoryhmässäkin on yksi tällainen hurahtanut, joka pukee puvun kanssa nahkaiset varsilenkkarit - ja näyttää niissä tosi styleltä (ei aina tarvitse pönöttää, edes puku päällä)!


Viikonloppu on toistaiseksi sujunut nimenomaan lenkkarilinjalla; eilen meillä oli kylässä ulkomailla asuva ystäväpariskuntamme melkein 3-kuukautisen, uskomattoman suloisen pienen tyttärensä kanssa, ja tänään käväisin toisen kaverin kanssa kaupungilla pyörimässä (saaliina puolihame Cosilta, kuvia tietysti tulossa). Huomisellekin on alustavasti sovittu kävelytreffit, joten lisää löpinää ja mehukkaita juoruja tiedossa :-) 

Toivottavasti sinullakin on ollut mukavaa, toivottelen täältä kynttilänvalosta hienoa lauantai-iltaa juuri sinne!

2.10.2014

Black on black

Olin eilen poikani koululla opettelemassa viidesluokkalaisen vanhempana olemisen keskeisimpiä asioita, ja yksi käsiteltävistä asioista oli kokeisiin valmistautuminen - jota ei siis tietenkään voi jättää viimeiseen iltaan, saati sitten aamuun... No, niinhän tässä nyt kuitenkin pääsi käymään, että muista harjoitteluhetkistä huolimatta sitä kerrattavaa jäi myös tälle aamulle, ja niinpä oma valmistautuminen sujui siinä "ich bin ein Zauberer und ich habe ein Geheimnis" -lauseiden lomassa.

Onneksi kaapista löytyi mustia aka luottovaatteita, jotka oli helppo heittää päälle ilman pidempiä pohdintoja:

neuletakki Sibin Linnebjerg
farkut Nudie
kengät Cole Haan
huivi Massimo Dutti

Luitteko muuten eilen tätä Sari Helinin mahtavaa kolumnia ruuhkavuosista ja siitä, miksi niin monet naiset päättävät jäädä kotiin ihan vain selviytyäkseen koko rumbasta? Kolahti joka sana - siitä huolimatta, että pääsen varmaan vähän tavallista helpompalla: yksi lapsi ja kaksi vanhempaa on helpompi yhtälö kuin vaikkapa kolme lasta ja puolitoista vanhempaa... Toisaalta meidän perheessä molemmilla aikuisilla on varsin vaativat työt, ja etenkin iltamenoja joutuu joskus ihan tosissaan sumplimaan, mutta sitten toisaalta saan teoriassa* ihan itse järjestellä työaikani, eikä kukaan koskaan kysele perääni, vaikka olisin hoitamassa omia asioitani keskellä päivää - kunhan hommat tulevat tehtyä (..vaikka sitten yöunista nipistäen...).

*kummasti se kalenteri kuitenkin täyttyy ja paukkuukin ääriään myöten kuukausiksi eteenpäin, ja aika pakollisia suurin osa palavereista on...

Tänään oli ja on taas yksi sellainen kaaospäivä, että kun illalla pääsen sänkyyn, ei varmaan tarvitse unta kovinkaan pitkään odotella: aamu alkoi siis auf Deutsch, mistä syystä lähdin töihin himppasen myöhässä. Matkalla liikennevaloissa kirjoittelin jo ekoja maileja, enkä ehtinyt pysähtynyt tankkaamaan, vaikka bensavalo taisi syttyä jo toissapäivänä ja auto kävin ihan varmaan pelkillä huuruilla... Myöhästyin ekasta palaverista vain kolme minuuttia, mutta ne kertautuivat päivän mittaan vähän isommiksi, sillä vapaata työaikaa oman koneen ääressä ei ollut ollenkaan. Pääsin sentään lounaalle - ihan talon ulkopuolelle! - mutta sekin meni nopean small talkin jälkeen työasioiden merkeissä. Parin palaverin jälkeen kaahasin kampaajalle, ja ehdinkin ajoissa! Saksien suihkiessa naputtelin työviestejä ja kotimatkalla soitin pari puhelua - en ole nähnyt muutamaa alaistani sitten viime viikon, joten nyt oli sellainen tunne, että pitäisi vähän kysellä kuulumisia... Kotona täytettiin pojan kanssa itsearviointilomake (hauskinta koulussa: välitunnit ja ruokailu), otin vastaan taloyhtiön huoltomiehen (meillä on pesuhuoneessa vakava viemäri-/hajuongelma, mikä stressaa ja ärsyttää mua aika lailla), minkä jälkeen matkasimme kaksi päällä potkulaudalla kouluun kolmikantakeskusteluun.

Nyt laitoin pastan kiehumaan (grillasin eilen kymmen aikoihin kanafileitä, jotka olivat jo menneet vanhaksi, mutta haiskahtivat vasta vain vähäsen), ja kävin hyväksymässä juuri niukin naukin ennen deadlinea pari tusinaa laskua firman talousjärjestelmässä. Vielä pitäisi jaksaa pyöritellä vihaista exceliä ennen kuin julistan työpäivän päättyneeksi... Ilalla onkin sitten enää edessä koiran lenkitys ja oma ratsastustunti, mistä pitää kiiruhtaa kiireen vilkkaa takaisin kotiin; miehellä on juuri tänään iltameno, joten poika saa ottaa ihan itse iltapalansa ja minä sitten peittelen hänet sänkyyn iltarukouksen kera joskus ysin jälkeen. Ja toivon, ettei huomenna ole mitään yllätyskokeita tai aikaisia aamupaltsuja...

Haluaisiko joku tulla mun henkilökohtaiseksi elämänhallinnakonsultiksi?!

30.9.2014

Vanha riepu

mekko Tibi/ kengät Guess
Joku kysyi tänään, onko mekkoni uusi ja meinasin ihan oikeasti vastata, että vanhahan tämä jo on - vaikka taisi olla tänään vasta toista kertaa päällä! Siis voiko uutuudenviehätys karista ihan kaapissa roikottamalla?! Ostin nimittäin mekon "jo" kesäkuussa Nykistä, mutten ole tosiaan ehtinyt pitämään sitä kuin nyt vasta.... En siis ole mitenkään haluton pukemaan sitä päälleni, mutta pakasta vedetyltä se ei enää tunnu. Tässä se nähdään, että [mun] pitäisi aina käyttää kaikkia uusia vaatteita heti alkuun tosi aktiivisesti, jotta pääsisi hyödyntämään uutuudenviehätyksen ihan maksimaalisesti!

Taisin muuten päättää juuri lähes kolmivuotisen bloggaajanurani pisimmän tauon, kun olin melkein viikon pois mestoilta; työ- ja iltamenojen lisäksi oli paljon hauskempaakin tekemistä, sillä olin koko viikonlopun perjantaiaamusta lähtien Muhun saarella ratsastamassa. Oli niin siistiä, ettei sitä oikein osaa edes sanoin kuvailla - eikä lajiin vihkiytymättömiä varmaan kamalasti kiinnostakaan lukea pitkiä hehkutuksiani merivedessä kahlailusta, kiitolaukkapätkistä ja maailman suloisimmista varsoista, joten jätetään ne sikseen. Kaikille ratsastajille lämmin ja vilpitön suositukseni: menkää ihmeessä, ette kadu!

Tämä viikko näyttää onneksi varsin säädylliseltä, ja täällähän minä istun kaksin koiran kanssa tyhjässä kodissa tätä tekstiä naputtelemassa, sillä poika on ulkona kavereiden kanssa ja mies salilla; molemmat olivat jo syöneet siinä vaiheessa, kun pääsin töistä kotiin puoli seiskan maissa ja tulivat käytännössä jo ulko-ovella vastaan... On siis ihan höpöhöpöä, että lapset muka lentäisivät pesästä vasta täysi-ikäisinä, sillä eihän niitä näe edes 11-vuotiainakaan kuin pari tuntia päivässä!

Lähden siis nyt koiran kanssa iltalenkille, jotta olisin tunnin päästä vastaanottamassa väsynyttä futaria töistä pöllittyjen muffinsien kanssa :-) Kivaa iltaa teillekin!

24.9.2014

Stressireaktio

Olen käynyt pari edellistä päivää niin kamalilla kierroksilla, etten muista koska olisin ollut näin tuohtunut jostakin! Tarina on pitkä ja tylsä, mutta kerrottakoon, että kyse on taloyhtiömme varsin pienestä remppaprojektista, josta kehkeytyi kadonneiden sähköpostien (kaikki eivät siis koskaan saaneet heille tarkoitettuja maileja) takia varsin uskomaton hämminki ja härdelli.

No, vahinkojahan sattuu ja mielipiteitäkin on taloyhtiössä yhtä monta kuin on asukkaita, mutta voisi kuvitella, että aikuiset, ihan kunniallisia virkoja pitävät ihmiset osaisivat käyttäytyä, vaikka olisivatkin keskenään jostakin eri mieltä tai jopa ärtyneitä, vai mitä?

Suurin osa tietysti osasikin, mutta ei tarvita kuin yksi Virallinen Mielensäpahoittaja (VMP) pilaamaan koko homman, ja niin kävi tässäkin: samassa mailissa (joka meni kaikille yhtiön jäsenille) tämä miesbitch syytti minua aivan suoraan vehkeilystä, asioiden ohikommunikoinnista, röyhkeydestä ja epäkunnioittavasta asenteesta. VMP ei edes ollut itse näiden oletettujen juonittelujen kohteena, mutta hän kuitenkin toimi äänitorvena muiden puolesta. Nice!

Olen aika ylpeä siitä, että pysyin itse koko hommassa ihan (no, kohtuullisen) rauhallisena, sillä VMP joutui aika huonoon valoon siinä vaiheessa, kun tosiaan kävi ilmi, ettei kyse ollut suuresta salaliitosta, vaan ihan yksinkertaisesti informaatiokatkoksesta. Haha!

Että näissä rakentavissa fiiliksissä nyt sitten jatkan urakkaani taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana, se on kuulkaa luottamustoimi, jos mikä!

Pistää kyllä miettimään, miten tämä VMP oikein kestää nykyajan työelämän pyörityksessä, sillä itse ainakin kohtaan töissä ihan joka päivä pienempiä ja suurempia ristiriitatilanteita jotka kuitenkin onnistutaan ratkaisemaan oikeasti hyvässä yhteisymmärryksessä ilman nimittelyjä, haukkumisia ja valtavia tunnereaktioita. Niistä olenkin oppinut sen, ettei oikeastaan koskaan saisi menettää malttiaan "vastustajan" edessä, sillä silloin vastapuolella nimenomaan on etulyöntiasema, joka on helppo käyttää hyväksi. Osaan nykyään hengittää syvään ja istua rennosti, vaikka tekisi mieli kimittää kovaa ja ristiä kädet defensiivisesti rinnan päälle - toimii!

Ai niin, päivän asu on tässä: Cosin marmorikuvioinen mekko sai ihan uuden elämän näiden uusien kenkien myötä! Ja kuin ihmeen kaupalla kaapista löytyi ehjät tummanisiniset sukkiksetkin :-)

mekko Cos
kengät FCUK

Nyt lähden purkamaan loput tukahdetut aggressioni pojan futiskentän laidalle (vitsi!), heippa!


22.9.2014

Seinäruusu

Olen jo jonkin aikaa halunnut ostaa jonkun tämänkaltaisen printtikuosicollarin, ja kun Net-a-porter lähestyi newsletterillä, jossa esiteltiin Altuzarran Target-mallistoa, ei tarvinnut pitkään empiä ostosta tämän paidan kohdalla. Silitys tai etumuksen höyrytys olisi ehkä ollut paikallaan - en tajunnut aamukiireissäni, miten ryppyisenä lähdinkään liikenteeseen!

En ehkä tykkääkään noista housuista niin kovin paljon, ovatko ne vähän liian lököt? Ainakin toppi olisi ollut kivemman näköinen mustien farkkujen kanssa, se on varma!

Tänään punnitaan lempiharrastukseni mielekkyys, kun pitäisi ihan kohta vääntäytyä tuonne pimeään ja sateiseen iltaan ratsastamaan. Onneksi on maneesi tuomassa sateensuojaa, mutta jotenkin tuo keli tuntuu siitä huolimatta aika luotaantyöntävältä... Siinä vaiheessa, kun istun hevosen selässä, ei takuulla enää harmita, mutta kyllä tämä sohvasta irtautuminen muuttuu viikko viikolta yhä tahmeammaksi touhuksi (lenkille lähtemisestä puhumattakaan...)  - pitäisi vain fokusoida suoraan siihen, miten hyvä olo onkaan sen liikunnan jälkeen, sillä se on aina taattu!

Moni tuntuu syksyn tullen satsaavan myös erilaisiin kodinsisustus ja -parannusprojekteihin, mutta niihin en ole vielä löytänyt inspiraatiota tai energiaa, vaikka kohteita kyllä riittäisi: meillä on mm. jo pidemmän aikaa ollut puheissa makuuhuoneiden venkslaus, jossa poika muuttaisi pienempään makkariin (nyt vierashuone/varasto) ja hänen nykyisestä, kaikista suurimmasta huoneesta tehtäisiin arkiolohuone/pelitila. Vuodesohva toisi lisää yöpaikkoja sekä sukulaisille että lapsen kavereille, ja oma mieli lepäisi, kun voisin hätistää tarpeen tullen meluavan poikalauman yläkertaan pelaamaan sen sijaan, että yritämme löhöillä kaikki tuossa olkkarissa - se ei taida olla se rennoin ratkaisu kenellekään meistä. No, onhan tässä koko pitkä talvi aikaa suunnitella ja säätää :-D

Nyt on mentävä, etten myöhästy - onhan se ratsastus nyt kuitenkin aika ihanaa! Heipat teille, nähdään taas pian!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...