27.12.2016

Uudistettu olkkari uudelle vuodelle!

No nyt, kerrankin minulla oli mielestäni hyvä syy ja oikeutus käyttää otsikossa huutomerkkiä, sillä kyseessä on meidän perheen mittakaavasssa varsin monumentaalinen saavutus: olkkariin on saatu uusi järjestys ja uudet huonekalut! Hahaa!

Jos joku haluaa virkistää muistiaan, vanhaa settiä löytyy täältä. Uusi näyttää tältä:


Muutos toteutettiin siis Vepsäläisen sisustusuunnittelija Sanna Pänkäläisen avustuksella (koti-hakusanalla löytyy lisää aikaisempia blogipostuaksia aiheesta), ja toivoin olkkariin ennen kaikkea  enemmän istuma- ja löhöilypaikkoja (koska nyt, kun poika on jo 13, meillä katsotaan paljon etenkin sarjoja koko perheen voimin).  Vanhan sohvan ja nojatuolin tilalle tuli sohva+divaani -combo (Adean C-sarjaa), joka toimii mielestäni erinomaisesti - testausta on takana jo melkein viikon verran, eikä reklamaatioita ole kuulunut.


Tässä kuvassa näette silmäteräni, Fritz Hansenin PK22-tuolit, joista olin haaveillut tosi pitkään. Alkuperäisessä ehdotuksessa tuoleja oli vain yksi, ja yhden kävin ensin ostamassakin, mutta sitten tajusin, että koska tämä malli on Fritz Hansenin 60-vuotisjuhlamalli, en kovin helpolla saa samanlaista toista ostettua enää myöhemmin, jos vaikka joskus muutamme isompaan taloon - jos muutamme, on siinä ehdottomasti suurempi ja väljempi olohuone kuin tässä! Pinterestin lähes kaikissa kuvissa nämä tuolit esiintyvät nimenomaan parittain, joten tämä tuntui suorastaan fiksulta vedolta.

Sohvapöytä on Swedesen Breeze-malli; arvoimme valkoisen ja mustan välillä, mutta nyt tuntuu siltä, että valkoinen istuu tuohon ihan hyvin. Toisaalta musta toisi nurkassa seisovan Tynellin valaisimen paremmin esiin, joten siinäkin olisi puolensa... kumman sinä valitsisit? (Vielä voi nimittäin vaihtaa)


Vanha sohva siirtyi takkahuoneeseen, se pilkottaa kuvassa kuusen takana. Takkahuoneen entinen sohva lähti kuljetusfirman mukana kaatopaikalle: se oli vanha ja rikkinäinen,  enkä kehdannut antaa sitä edes ilmaiseksi eteenpäin. Vanha nojatuoli (sekin muuten Adean) on tällä hetkellä vähän hassussa paikassa yläkerran aulassa; en ole vielä päättänyt, pidänkö vain myynkö sen (mietin taas sitä mahdollista muuttoa: jos neliömme tuplaantuvat, löytyy yhdelle nojatuolille helposti sopiva nurkka).

Kuten näkyy, kodissamme on vielä joulu - mutta kunhan saamme kuusen ja koristeet pois, täytyy tosissaan pohtia, millä saisin vähän lisää särmää nyt vähän pliisuun yleisilmeeseen. Olisiko tummansininen  hyvä tehosteväri? Entä minkälainen matto tuohon sopisi?


Pientä tuunausta on siis vielä luvassa, mutta isot linjat ja valinnat on nyt tehty! Jee! Ihan - tai itse asiassa läheskään - kaikkia Sannan tekemiä ehdotuksia emme toteuttaneet, mutta oli silti tosi kiva saada kattava pläni, josta pääsimme valitsemaan ne meille tärkeimmät ja sopivimmat jutut. Omin neuvoin en olisi koskaan tajunnut esimerkiksi tuota divaania, joten suosittelen lämpimästi ammattilaisen puoleen kääntymistä vähänkään suuremman muutosprojektin kanssa - itse ainakin olen jo päättänyt toimia niin jatkossakin, sillä eihän tämä varmaan tähän jää :-D

17.12.2016

Isä-Pelletierin pyykkäys

Pieni vinkki arjen ja pyykinpesun kohottamiseksi: pyykkietikka. Tai ehkä oikeammin huuhteluetikka.


Ihan tavallisen etikan monipuoliset ominaisuudet (poistaa hajuja, puhdistaa) ovat varmaan kaikille tuttuja, mutta tämä hieman ylellisempi versio toimittaa pyykinpesussa huuhteluaineen virkaa ja jättää pyykkiin pehmeän tunnun lisäksi myös sopivan vienon tuoksun. Tuoksuvaihtoehtoja on monia (mm. Powder Puff, Tea, Cotton), oma valintani oli tietysti suuri lempparini Verbena, jota suosin myös saippuoissa ja huonetuoksuissa.

Uitin etikassa myös ratsastuskypäräni, joka on ahkerasta pesusta huolimatta hieman tunkkaisen hajuinen (miten jotkut selviävät urheilusta ilman hiestä täysin läpimärkää päätä?!), ja tämä auttoi siihenkin. Ja niin, pesuetikka on myös todella riittoisaa: huuhteluun käytetään vain yksi ruokalusikallinen.

Ihastuin tuotteeseen niin, että hankin sitä joululahjaksi vähän joka puolelle :-) Vähän ensin arvoin, onko ok antaa siivoustuotteita lahjaksi, mutta sitten järkeilin,että jos tämä kelpaisi minulle, kai se kelpaisi kavereillenikin? Mitä mieltä sinä olet: olisitko pettynyt vai otettu?

11.12.2016

Saint Laurent Cabas Rive Gauche

Instagram jo paljastikin eilen uuden hankintani, jonka tilasin Roomassa ollessani, kun keisarien kaupungin kivijalkaputiikit tuottivaat karvaan pettymyksen. Joku näissä Saint Laurentin laukuissa miellyttää, kun tilasin jo toisen putkeen, vaikka valinnanavaraa olisi ollut tosi paljon (muita vaihtoehtoja olivat mm. Céline, Fendi ja Prada).


Uskoisin, että kuvioitu nahka kestää arjen pyöritystä paremmin kuin aivan sileä nahka - vaikka yritänkin tietysti pitää tätä aarretta kuin kukkaa kämmenellä!



Kuvien perustella en ollut ihan varma, onko laukun sivuprofiili täysin mieleinen (ja jo kirjoittaessani tätä tajuan, miten first world problem tämä on!), mutta kädessä ja käytössä laukku tuntuu oikein sopivan kokoiselta ja malliselta. Pieni läppärinikin mahtuu hätätilassa mukaan, mutta ajattelin kyllä ostaa uuden läppärilaukun (yllättäen Gollalla oli tosi hienoja malleja! esim. tämä ja tämä).


Näinkin näin laukkua kuvissa pidettävän - omaan makuuni liian suora Céline -kopio, joten taidan itse jättää nuo läpät sisäänpäin.

Uusi työviikko alkaa siis astetta tyylikkäämmin kuin edellinen - materian voimin yritän jaksaa tsempata vielä vuoden viimeiset, erittäin kiireiset viikot JA valmistautua jouluun, jonka vietämme pitkästä aikaa Suomessa ja kaiken lisäksi laaja sukulaisjoukkoa kestiten! Lahjojakin pitäisi jo miettiä ja hankkia kiirenvilkkaa, sillä kiire tulee ihan joka tapauksessa kaikkien järjestelyjen kanssa: en todellakaan ole mikään keittiövirtuoosi! Onneksi on olemassa Stockan Herkku :-D

Mukavaa alkavaa viikkoa ja lämmintä joulunodotusta teille kaikille!

3.12.2016

Missattu marraskuu



Heipparallaa, hengissä ollaan! Marraskuu meni [pimeässä] sumussa: oli kiirettä, sairastelua, pikkujouluja ja synttäreitä. Kaiken kruununa ainokaiseni täytti 13, ja on nyt virallisesti teini! Ihana, rakas lapseni, joka on jo pitkään ollut aivan oma ihmisensä, josta paljastuu koko ajan uusia puolia ja hienoja ajatuksia – olen hänestä ylpeä, onnellinen ja kiitollinen harva se päivä! Tiedostan myös tosi vahvasti sen, että se kaikkein perustavanlaatuisin kasvatustyö, jossa siirrän lapselle omia arvojani ja isoja linjoja (kunnioita kaikkia ihmisiä, ole kohtelias, muista kiittää ja olla kiitollinen, anna enemmän kuin otat, älä röökaa) alkaa olemaan nyt tehty. 13-vuotias ajattelee jo aivan omilla aivoillaan, ja haluaa tehdä omat johtopäätöksensä ja valintansa, enkä minä voi kuin herättää keskustelua, olla rakentavasti joskus eri mieltä ja yrittää valaista omaa näkökulmaani asioihin. Mediakriittisyyttä soisin hänelle vielä roppakaupalla lisää, mutta muuten sellaista sopivaa kyseenalaistamista kyllä löytyy – joskus vähän liikaakin…

Sydäntäni lämmitti kovasti, kun luin jostakin (voi, kun voisin tehdä lähteelle kunniaa!), että kunhan lapsi osaa käyttäytyä vieraita kohtaan hyvin, on ihan ok, että kotona joskus vähän ovenkarmit paukkuvat. Olin juuri sitä ennen saanut ihan erikseen ystävältäni (kiitos!) palautetta siitä, miten esimerkillisen kohtelias ja hyvin käyttäytyvä poikamme oli omissa sukulaissynttärikemuissaan, eikä edellisillan änkyräväärästä teinihirviöstä ollut onneksi nähtävissä jälkeäkään. Olin itsekin asiasta samaa mieltä, ja pisteet nyt minulle siitä, että noteerasin asian heti juhlien jälkeen ja kerroin pojalle, kuinka ylpeitä hänestä isänsä kanssa olimmekaan: hän oli selvästi mielissään asiasta, vaikka yrittikin olla cool :-D (Koska coolius on tärkeintä kaikesta).

Asukuvia ei siis juurikaan ole tarjolla, koska pitkät työpäivät ja surkeat kuvausolosuhteet. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa paluumatkalla Roomasta (rankka työreissu!) – mutta kukapas minua nyt siellä olisi kuvaillut?! Kävi kyllä mielessä, että siinä ympäristössä vähän arkisempikin asu olisi näyttänyt aika paljon fancymmältä kuin meidän espoolaisen olohuoneen seinää vasten! Mutta rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että koska kyseessä oli markkinointiseminaari  (damn, taisin juuri vetää maton alta tuolta rankka reissu –väitteeltä), vietin koko viikon käytännössä samassa farkut + Stan Smiths – combossa, etten vain olisi erottautunut muusta [mainoskekkuli]massasta. Lisäksi pakkasin lähtöä edeltävänä iltana todella nopeasti ja ilman kunnon kokonaissuunnitelmaa, ja niinpä olin itsekin melkein koko ajan ärsyyntynyt päälläni olevista hieman kummallisista/ tylsistä/ epämukavista asuista.
 
Fontana di Trevi - aina yhtä vaikuttava näky (ja tietty heitin kolikon!)

Pakko myös tunnustaa heti kättelyssä, etten ostanut mitään. EN MITÄÄN! Näin ei pitänyt käydä, ja olin itse asiassa pakannut mukaan Longchampin ison pliage –laukun siltä varalta, että kantelisin kenkälaatikoita ja laukkuostoksia hotellihuoneeseen harva se iltapäivä, mutta shoppailutähdet eivät olleet lainkaan kohdallaan tällä viikolla. Olin jo etukäteen tsekkaillut useamman brändin (Prada, Celine, YSL, Fendi) isompia tote-mallisia käsiveskoja työlaukuksi, mutta valikoimat liikkeissä olivat tosi huonot: mustia laukkuja (en voi edes harkita muuta väriä päivittäiseen käyttöön) ei ollut kuin muutama, ilmeisesti ne oli siis myyty loppuun, koska netissä tarjontaa kyllä riittää. Ja koska joku roti pitää olla, en sitten sortunut mihinkään niistä kivoista pikkulaukuista, joita kyllä huokaillen hiplailin – muistutin myös itselleni useampaan otteeseen, että olen käyttänyt uutta Saint Laurentin pikkulaukkuani tähän mennessä tasan kolme kertaa, enkä näin ollen löytänyt edes heppoisia perusteluja uuden, melkein vastaavan hankkimiselle. Pidätän silti itselläni oikeuden harkita asiaa uudestaan, jos Guccin Matelasse tai Dionysos –mallit sattuisivat tulemaan joulualeen…

Ja onneksi my-theresa.com muisti lähettää minulle alen ennakkolinkin, sillä UPS lennättää parhaillaan luokseni tätä SaintLaurentin laukkua – kaikki päättyi siis parhain päin (kunhan laukku on vielä pitämisen arvoinen, en ole ihan 100% varma mallista ennen kuin näen sen)!

15.11.2016

Lämmittelyä sisällä ja sisätakissa

Auvoisaa tiistai-iltaa! Tulin juuri iltakävelyltä; ulkona on niin kurja keli (+1, tihkusadetta), etten nähnyt kuin pari muuta koiranulkoiluttajaa, ja meillä kaikilla oli leuat rintaan painettuna - mutta silti puolen tunnin kävely oli parempi kuin sohvalle jääminen (se houkuttelevampi vaihtoehto). Edellisen parin vuorokauden aikana tuli ratsastettua neljä tuntia, joten kroppa on vähän jumissa, ja rento kävely teki tosi hyvää!

Asuni koostuu mustan eri sävyistä - ja sai muuten paljon kehuja toimistolla, mistä tulee aina hyvä mieli ☺ Meillä on alkuviikosta konttorilla aina niin kylmä, että neuleen ja sisätakin yhdistelmä ei ole yhtään liian hiostava - loppuviikosta onkin sitten jo eri tunnelma, eli pääsen käyttämään erilaisia yhdistelmiä viikon mittaan.

takki By Malene Birger
poolo Cos
farkut rag&bone
nilkkurit &OtherStories

Olkkarin kalustetilaus on muuten nyt tehty, ja vähän jännittääkin - toivottavasti teimme oikeita valintoja! Viimeisen siunauksen pystyy kuitenkin antamaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki mööpelit ovat paikoillaan, ja siinä vaiheessa ei enää voi palauttaa mitään... Sen kaikkein ihanimman kruununjalokiven saimme kuitenkin heti varastolta mukaan: Fritz Hansenin PK22 -tuoli komistaa nyt olohuonettamme ja on juuri niin ihana ja meille sopiva, kuin mitä olin ajatellutkin. Laitan meidän kodista kuvia vasta sitten, kun kokonaisuus on valmis, mutta tässä 60-vuotisjuhlamalliston lanseerauskuva. Olisihan tuo PK61-marmoripöytäkin ollut aika ihana...




12.11.2016

Pretty in pink

neule Cos | huivi Day Birger Mikkelsen
housut Banana Republic | nilkkurit &OtherStories
Cos ei pettänyt taaskaan: tämä kasmirneule on mitä pehmoisin ja ihanin. Arvoin pitkään harmaan ja tämän vanhan roosan välillä (oikeasti olisin halunnut molemmat), mutta sitten onneksi muistin ostaneeni ihan vähän aikaa sitten Malou C:ltä harmaan neuleen  -jota olen siis pitänyt tosi paljon, mutta joka juuri sillä ostohetkellä jotenkin pääsi unohtumaan.

Jalassa on viime vuonna hankitut tekonahkapöksyt, jotka ovat edelleen tosi mieleiset. Olen jopa saanut ne uuteen nousuun, tuntuu että nyt kaapista löytyy paljonkin näiden kanssa sopivia yläosia. Lisäksi on ollut jopa yllättävää, että tekonahka ei olekaan kylmä materiaali - olin ennen kuvitellut, että se olisi sitä. Hiplailin kyllä Stockan poistorekissä roikkuneita Marimekon ihan oikeita nahkahousuja pitkään, mutta vaikka ne olivat mielettömän ihanaa, pehmeää nahkaa, en vain mitenkään voinut perustella itselleni niiden hankkimista, (kun kerran on jo nämä feikit) ja sinne ne jäivät.

Tämä viikko on ollut taas aikamoista säätöä ja säntäilyä, ja välillä tuntuu siltä, että koko tämä työn, arjen ja perheen menojen kanssa tasapainottelu pysyy vain hentoisen langan varassa kasassa... Tiistaina olin unohtanut merkitä kalenteriin vanhempainvartin koululla (ensimmäinen laatuaan yläasteella), ja jouduin sitten siirtämään iltapäivän palavereita loppuviikolle. Ja tietysti töissä on muutenkin tosi kiireistä, kaiken maailman superurgenteja selvityspyyntöjä ja -projekteja on kasaantunut vähän liiaksikin. Torstaina pojalle nousi korkea kuume, ja perjantaina olin vain puoli päivää töissä, kun vuorottelimme miehen kanssa kotona; 13-vuotiaan kanssa ei saisi virallisesti enää jäädä kotiin, mutta yli 40C kuume on jo niin vakava paikka, ettei tuntunut oikealta jättää häntä yksin kotiin. Kaiken lisäksi olin edellisen yön rikkonaisten unien jäljiltä niin väsynyt, että vaikka olin listannut erilaisia töitä itselleni kotitoimistolle, nukahdin vahingossa,enkä saanut mitään tehtyä. Enkä kyllä ole tehnyt vieläkään, vaikka tänään olisi periaatteessa ollut aikaa - kaikki odottaa siis maanantaina konttorilla, eivätkä deadlinet ole tietenkään siirtyneet yhtään eteenpäin. Kurjinta on kuitenkin se, että poika on edelleen kipeä, ja kuume nousee useamman kerran päivässä yli 40C :-( Huomisen isänpäivän suunnitelmat menivät uusiksi - olin jo salaa niin ylpeä siitä, että olin kerrankin muistanut ajoissa tehdä ravintolavarauksen illaksi, mutta eihän nyt sairasta lasta voi mitenkään raahata ravintolaan pönöttämään.

Nähtäväksi jää, mitä ensi viikko tuo tullessaan, mutta jotenkin juuri nyt tuntuu siltä, ettei siitä tule ihan iisi...

6.11.2016

Olkkarin pläni

No niin, viimeksi jäätiin siihen, että jäin odottelemaan sisustussuunnitelmaa Vepsäläiseltä, ja parin viikon jälkeen pääsimme "vihdoinkin" (koska odottavan aika on pitkä) taas paikan päälle kuulemaan, miten ongelmalle saisi ratkaistua. Ja hyvää ajatteluahan näiden asioiden eteen olikin tehty!

Olin itse jumittanut ajatukseen kulmasohvasta, mutta toisaalta tiedostin, miten paljon se veisi tilaa. Mutta tadaa! siihenkin oli parempi ratkaisu, nimittäin erillinen divaani - miksen ollut tajunnut tuota koskaan?


Tässä kuvassa alaoikealla näkyy valittu Adean Band C215-sohva ja divaani, väri vain on väärä ja sohva yhtä kokoa liian suuri.

Tässä kuvassa näkyy yläoikealla sohvan oikea väri, ja sen vasemmalla Swedesen Breeze -pöytä, jota ehdotettiin kaksin kappalein, mutta joita haluaisin vain yhden, tuon suuremman. Ja mustana, kiitos!

Takkahuoneessa on kaksi pähkinäpuista perintösenkkiä, jotka haluan pitää - ja niiden kaveriksi oli suunniteltu nämä tässä valkoisena näkyvät nojatuolit, tosin sinisenä, jotta yhteys ruokatilan sinisävyiseen mattoon ja grafiikkateokseen säilyvät. Alaoikealla rahien vieressä taas on pitkäaikainen haaveeni, Fritz Hansenin PK 22 -tuoli (kuvassa mustaa nahkaa) - siitä on nyt saatavilla special edition harmaata mokkanahkaa, ja haluan sen niin paljon, että tunnen sen vatsanpohjassa asti!

Eli lyhykäisyydessään suunnitelma oli tämä: olkkariin sohva + divaani, musta Breeze -pöytä ja PK-22. Takkahuoneeseen tulisi uusi pyöreä matto ja nojatuoleja, jotka voisi tarvittaessa ja helposti myös siirtää olkkarin puolelle, kun vieraita on enemmän. Lampuiksi ehdotettiin Poulsenin Panthella -valaisinta meillä nyt jo olevian Tynellin valaisinten rinnalle.

Kuvien ulkopuolella mukana plänissä oli myös uusi tv-taso Muuramelta ja olkkariin isompi matto. Kokonaiskustannus oli bruttona yli 17 000€, joten ihan kaikkea ei kertaheitolla tule hankittua, mutta paljon mieleistä tuossa oli, ja nyt sitten pähkäilemme, mitä kaikkea tulisi valittua ensimmäiseen muutostaaltoon (ilman välitöntä konkurssia).

Kunhan päätökset on tehty, kerron mihin päädyimme :-)

3.11.2016

Sisustusstartti

Olen tuskaillut ja tännekin kirjoitellut olohuoneemme sisustushaasteista (esim. täällä), mutta ollut samalla täysin saamaton edistämään tilanteen ratkaisemista sekä näkemyksen* että ajan puutteen takia. Sain onneksi sen verran tässä taannoin itseäni niskasta kiinni, että varasin ajan Vepsäläisen sisustussuunnittelijalle, ja koko vyyhti lähti hienosti purkautumaan tapaamisemme myötä.

*ja näkemyserojen - miehelläni on aivan liikaa mielipiteitä sisustukseen liittyen!

Olin valmistautunut pohtimalla nykysisustuksen haasteita, ja varustaunut valokuvien ja pohjapiirrustuksen kera, ja niillä pääsikin hyvin alkuun. (toimitin kyllä vielä jälkikäteenkin usempia kuvia, niitä ei varmaan koskaan voi olla liikaa, jos suunnittelija ei pääse itse käymään kohteessa)

Ensin pääsin tilittämään kaikkia mahdollisia sisustuksellisia ja niistä seuraavia sosiaalisia ongelmiamme suunnittelijan kuunnellessa kärsivällisesti sekavaa monimuotoista briefiäni, jonka kulmakivinä oli nämä kaksi toivetta:
  1. koko perheen, tai ainakin molempien vanhempien pitäisi päästä oikaisemaan makuuasentoon sarjamaratonin ajaksi, eli tuntikausiksi  (nyt tappelemme kilpailemme sohvapaikasta alituiseen)
  2. vieraille pitäisi olla enemmän istumapaikkoja (nyt ruokapöydän seiskatuoleihin jumittuu aina joku luuseri, yleensä minä, koko illaksi)
Lisäksi sanelin erilaisia käytännön reunaehtoja:
  • näkymää kohti olohuonetta (eli käytännössä keskilattiaa) ei voi tukkia liian massiviisilla huonekaluilla ja sama pätee kulkuun kohti takkahuonetta
  • koko alakerta on käytännössä yhtenäistä tilaa, joten sävy- ja tyylimaailman pitää olla riittävän yhtenäinen
  • valkoinen koiramme, josta lähtee karvaa saman verran kuin kaikista edellisistä koiristani yhteensä, sanelee värimaailman melko vaaleaksi
  • säilytettäviä huonekaluja oli muutama: takkahuoneen perintösenkit ja Tynellin valaisimet, mielellään pitäisin myös olohuoneen nykyisen sohvan 
Kaivelin arkistoista kuvia olohuoneen nykytilasta; kuvakulma on aika kamala, mutta tästä hahmottaa sen, miten takkahuone on suoraan yhteydessä olkkariin (eli se jää kuvassa vasemmalle). Lisäksi alakulmasta pilkottaa kivasti ruokapyöydän tuoli, eli kuva on napattu pöydän takaa: erkkeri jatkuu kuvasta oikealle.


Ruokatila näyttää tältä, siihen olen ihan tyytyväinen:


Tämä oli siis lähtökohta. Eihän tuo olohuone minun silmääni mitenkaan täysin epäkelpo ole, mutta kun nuo kaksi arjen haastetta (löhöily- ja istumatilan puute) alkoivat tarpeeksi ärsyttämään, oli todellakin korkea aika tehdä asialle jotakin! Olin suorastaan helpottunut, kun sain kaataa tämän problematiikan ratkaisun ammattilaisen hoidettavaksi - enhän minä itse leikkaa hiuksianikaan :-D

Tämä oli siis projektin startti, ja palaan ratkaisuun seuraavassa postauksessa. Stay tuned!

31.10.2016

Mukava maanantai

Moi! Arki-illat menevät sellaista haipakkaa, että blogi jää vain haaveen tasolle...asukuvausmahdollisuudetkin ovat iltakuuden jälkeen aivan olemattomat, enkä oikein tunnu ehtivän ennen sitä kotiin millään. Oikein ihmetyttää, miten sitä aina pystyikin irtaantumaan ja ehtimään päiväkodille ennen viittä?!*

*rehellisyyden nimissä on tietysti myönnettävä, etten ihan aina ehtinytkään tai ainakin oma lapsi oli pihalla viimeisenä odottamassa äitiä tai isää hakemaan...

Tänään oli aivan poikkeuksellinen päivä, sillä tulin töistä suoraan [melkein] valmiiseen ruokapöytään - ja ruoan oli laittanut 13-vuotias poikani kavereineen! He olivat käyneet kotimatkalla kaupassa ostamssa herkkupasta-ainekset, ja olivat aivan työn touhussa, kun tulin kotiin. Neuvoin vain lisäämään pastan määrää, jotta ruoasta riittäisi meille nälkäisille vanhemmillekin, ja sain rauhassa hengailla yläkerrassa sillä aikaa, kun nuoret herrat viimeistelivät ruoan - laitoinkin Faceen päivityksen, jossa sanoin että nyt muistan, miksi niitä lapsia tehdään ;-) Kiitos koulu, kiitos köksä!

Tuntuu että nyt muutenkin eletään hyvin jänniä aikoja, kun tuo poika alkaa kasvaa nuoreksi mieheksi - ja minä tietysti löydän herkistelyn aiheita vähän kaikesta, kuten vaikka siitä, että hänen kengänkokonsa humahti omani ohi tai että hänelle on ilmestynyt aivan hentoiset viiksenalut ylähuuleen. Toistaiseksi vapaa-ajanvietto on vielä varsin viattoman oloista, eikä esimerkiksi kotiintuloajoista ole tarvinnut juurikaan keskustella. Tiedän, että vanhemmille sanotaan, ettei saisi olla liian sinisilmäinen, mutta toisaalta ajattelen että kyllä luottamusta pitää olla niin kauan kuin sitä sitten joskus koetellaan. Itsehän aloitin kännikokeilut tuon ikäisenä, ja muistan kyllä hyvin, miten monin eri tavoin vanhempia sumutettiin, mutta tuo oma nuori tuntuu vielä aika lapselliselta...

No mutta sitten päivän asuun, joka on varmaan aika tutun oloinen niin vaatteiden kuin väriskaalansakin puolesta. On mustaa ja harmaata, ja ah! niin turvallisen mukava neulepoolokin. Löysin/ äkkäsin kotimme yläkerrasta uuden kuvauspaikan, johon tulee yllättävän hyvin valoa, joten voi olla että saatte tästedes ihailla tuota maisemataustaa perinteisen valkoisen seinän lisäksi :-D

neule Global 
hame By Malene Birger
kengät &OtherStories

Mukava ilta huipentuu kaikkein rakkaimpaan harrastukseen, eli tietysti ratsastukseen; yritän psyykata itseäni taas kisoihin parin viikon päästä - nyt kun on ne kisahousutkin kerran hankittu! Edellinen kerta päätyi harmittavasti yhteen pudotukseen (puomin, ei ratsastajan), joten jäi vielä paljon parannettavaa, ja vaikka jännittääkin ihan kamalasti, tunnen myös kummallista vetoa kisaradalle - vaikkei kyseessä siis tosiaan olekaan mitään sen suureellisempaa kuin ihan oman tallin kisat.

Tässähän ehtisi joko ottamaan pikkutirsat tai sitten katsomaan Greyn anatomia -jakson. Hmmm...päädyn jälkimmmäiseen, onkin jo vähän ikävä sairaalan väkeä :-)

21.10.2016

Black basics

Blogikyselyn mukaan yksi aihe on mielestänne yli muiden: päivän asut. Ilmeisesti myös nämä arkisemmatkin yhdistelmät kiinnostavat, ja onhan se toisaalta ihan loogistakin, sillä kukas meistä nyt olisi joka päivä supertälläytyneenä töissä - enkä ole missään vaiheessa ajatellut "kilpailevani" niiden oikeiden muotiblogien kanssa...

neuletakki Sibin & Linnebjerg
toppi Cos
farkut rag&bone
kengät &OtherStories

Melkein mustaa, muttei ihan, sillä neuletakki on sentään tummanharmaa :-) Tosin kuljin suurimman osan päivästä takki päällä (tämä Cosin kevyt rotsi), sillä olen ollut koko viikon flunssassa - todella kypsää! - ja tänäänkin palelin vielä oikein huolella.

Uusien nilkkureiden varret ovat juuri sen verran löysät, että farkunlahkeet mahtuvat niiden sisälle - vaikka ne ovatkin kuvassa, työpäivän päätteeksi, näemmä kiipeilleet jo sieltä uloskin. Taitavat elää ihan omaa elämäänsä!

Viikonloppu menee tätä iltaa lukuunottamatta hyvin tiiviisti hevoshommissa, sillä nyt on heppaihmisten vuoden kohokohta, kun Helsinki International Horse Show valtaa jäähallin ja jokainen kynnelle kykenevä ja itseään kunnioittava harrastaja/ammattilainen tulee katsomaan maailmanluokan ratsastusta ja tekemään hyviä ostoksia Expo-alueelta - tästä tulee siis myös varsin kallis viikonloppu, vaikken maksanut lipuista mitään :-D

Pukeutumiskoodikin vähän mietityttää, sillä etenkin vip-puolella osa porukasta on yllättävänkin tyylikkäästi pukeutunutta (miehet pikkutakeissa!), ja kun istuu vähän näytillä, ei halua olla kamalan alipukeutunut - mutten toisaalta koe omaksi myöskään överiä tälläytymistä, kun kyseessä on kuitenkin urheilutapahtuma. Taidan valita jotakin samankaltaista,  kuin tässä kuvassakin - ehkä vielä huivilla höystettynä?

Nyt täytyy kuitenkin keskittyä Narcosin seuraamiseen, sillä sen kyydistä ja kärryiltä tippuu yllättävän helposti... Mahtavaa viikonloppua just sulle!

16.10.2016

Tolppakorkoa mustana

Viime talven patsastelin teräväkärkisissä nilkkureissa, ja täksi talveksi halusin jotakin uutta. Tilasin nämä pyöreäkärkisemmät kengät viininpunaisina (ihanat!), mutta 39 oli aivan liian suuri koko, ja kun yritin vaihtaa ne pienempiin, olinkin jo myöhässä ja kolmekasit oli myyty loppuun. Jouduin siis tyytymään lempiväriini mustaan, ja tässä ne nyt ovat.


Viininpunaisina näissä oli kieltämättä vähän enemmän särmää, mutta uskoisin että näin kertakaikkisen järkeviä (katsokaan nyt noita korkojakin!) kenkiä tulee kyllä käytettyä pitkän talven aikana paljon. Pitäisi varmaan samantien käydä suutarissa laitattamassa ohuet kumipohjat, jotta pysyn pystyssä sittenkin, kun on lunta maassa. 



Asukuvan combo on täysmusta, vaikka sitä on tullut viime aikoina puettua ehkä vähän aikaisempaa harvemmin päälle: olen siis leikitellyt harmaan ja valkoisen sävyillä, varsin villiä :-D


kasmirneule M&S
hame By Malene Birger
nilkkurit &OtherStories

Niin, nilkkurit ovat siis samasta paikasta kuin viimevuotisetkin; &OtherStoriesilla sekä design että  hinta-laatu-suhde ovat hyvin kohdillaan! Tilasin myös pari erilaista neuletta (pörröisen neuletakin ja mustan kasmirneuleen), mutta kummatkin olivat jotenkin lörppöjä ja halvan näköisiä (edullisia ne toki olivatkin ), joten ne lähtivät palautukseen.

Viikonloppu on ollut tosi kiva, vaikka vähän harmittaa, että se meni niin nopeasti. Eilen olimme sukuloimassa ja juhlimassa suvun nuorten synttäreitä, tänään kävimme Hulluilla päivillä miehen kanssa ja päädyimme - vihdoinkin! hip hip hurraa! - päivittämään entisen Pentikin Aino -astiaston perusvalkoiseen Teemaan. Oli niin kertakaikkisen tyydyttävää pakata kaikki vanhat ja vihatut Ainot pois kaapeista, ja kun samalla heitin pois muitakin yksinäisiä haja-astioita, tuli kaapeista ni-in paljon siistimmät. Eilen siivosin myös eteisen peilikaapit, ja vaikken ehkä laittanut juurikaan tavaraa kiertoon, nyt ainakin tiedän mitä kaapeissa on :-D Olen myös lukenut KonMaria (taas ihan jälkijunassa), mutta toistaiseksi en ole hurahtanut hänen metodiinsa, vaikka siinä vissi logiikka onkin; tyydyn nyt alkuun ainakin tekemään juuri niin kuin hän sanoo, ettei pitäisi, eli järkkäilen kaappeja yksi kerrallaan vähän parempaan kuntoon - parempi sekin, kuin ei mitään!

Oikein kivaa alkavaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle, pus pus ja nati nati!

P.s. Olisin superkiitollinen, jos vastaisit blogin oikeassa yläreunassa näkyvään kyselyyn - ja muutakin palautetta saa aina antaa XOXO

9.10.2016

Malou C - garderoobin täsmäisku

Olin viime viikolla tutustumassa Svaneforsin ja Malou C:n syysmallistoihin - ja olipas mukana jo ripaus kevättäkin. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää ilta sisustuksen ja muodin parissa, ja teinpä pari löytöäkin, joista olen jo ehtinyt iloitsemaan - ja kerrankin kuvaamaankin :-D

Malou C:n showroom on todella ihana, valoisa ja tunnelmallinen.  Vaatteet on huolella valittu, ja omistaja-Mikaelan avulla niistä saa taiottua lukemattoman määrän erilaisia, toimivia kokonaisuuksia kaiken kokoisille ja ikäisille naisille (ja itse asiassa miehillekin!). Malou C:n palveluista voit lukea lisää sekä heidän saitillaan että blogissaan.






Asusteet ja kynsilakka viimeistelevät asun kuin asun, ja nekin saat sovitettu valitsemaasi asuun samalla kertaa.



 

Ja mihinkö itse ihastuin? Tähän Selected Femmen takkiin, joka tuntui heti ihan omalta - vaikkei näytäkään minun päälläni ihan samalta kuin tuon pitkänhuiskean mallinuken :-D Koko homman juju on nimenomaan siinä, että tuli kerrankin sovitettua päälle sellaista vaatetta, jonka ei olisi koskaan ajatellut sopivan omalle kropalle.


Tässä vielä maistiaisia Selected Femmen kevään väreistä: punaista tuskin meikäläisen päällä nähdään, mutta vanha roosa on jo hiipinyt vaatekaappiin hyvällä menestyksellä. Mallistossa on myös vivahteita 80-luvusta: huomatkaa esim. patenttineule, joita muistan käyttäneeni yläasteella. Oi, nostalgia!


6.10.2016

Neulekauden alussa

Nyt [tai viimeistään] lokakuussa alkaa neuleiden kulta-aika, joka Suomessa kestääkin helposti toukokuulle asti, ja siksi ainakin omasta vaatekaapistani löytyy eniten nimenomaan erilaisia neuleita: on puseroa, takkia ja mekkoa, vähän joka menoon. Joku voisi vielä sanoa, että joka väreissäkin, mutta minun kohdallani se ei tietenkään päde, vaan harmaa ja musta ovat vallitsevat sävyt.

Vaikka neuleita on tosiaan jo aika monta pinollista, voi aina toivoa ja löytää lisää kivoja malleja :-D Virtuaalishoppailin taas Espritin verkkokaupassa, ja valitsin sieltä omaan silmääni sopivia ja materiaaliltaan laadukkaita neuleita, joita voisin kaikkia ajatella pitäväni töissä siistimpien housujen tai kestosuosikkini nahkahameen kanssa - farkuista nyt puhumattakaan.






Lisäksi löysin tosi kivan takkimaisemman mallin, joka olisi juuri nyt passeli (etenkin autoilijalle):


Ja vielä tosi villi hevonen: neuleasu, joka on mielestäni aivan mahtava, mutta jota en kyllä itse rohkenisi käyttää, vaikka mieli tekisikin... Mutta hei, eikö olekin kaikessa retrohenkisyydessään aika upea?


Mitäs tykkäätte, löytyikö teitäkin miellyttäviä malleja? Vai olisiko pitänyt olla värikkäämpää settiä? Täältä www.esprit.fi löytyy kyllä sävyjä ihan joka lähtöön, joten siitä vain shoppailemaan!


4.10.2016

Harmaan huomassa

Iltaa! Telkkarissa pyörii Enstreffit alttarilla ja muistin juuri, että mulla on koneella viime viikon asukuvia, jotka olisi hyvä julkaista ennen kuin jää peittää maan.

neuletakki Tiger of Sweden
toppi By Malene Birger
koru Cos
farkut rag & bone
kengät Just Ballerinas

Ostin tämän neuletakin jo kauan sitten (tämä on se, jota kuvailin pehmoiseksi kuin pupu), ja se näyttää edelleen olevan kovaa huutoa tänä talvena - toki jos olisin übertrendikäs, olisi neuleen pituus ainakin polviin, mutta se taas ei mielestäni ole kaikkein pukevin look näin lyhyenlännälle. Tällä siis mennään ainakin yksi kausi vielä!

Ihan pieni asia, mutta valkoisen tuominen mukaan omaan pukeutumiseen on tuonut siihen paljon raikkautta - tämäkin perusasu on aika lailla erinäköinen näin kuin mustan topin kanssa. Niinpä tilasin Cosilta lempparitoppini (nyt alennuksessa!) vielä valkoisenakin - toki otin varmuuden vuoksi vielä yhden mustankin, sillä sen lisäksi että toppi on kiva päällä, olen saanut siitä [t-paidaksi] yllättävän paljon kehuja.

Eivätkä ne shoppailut siihen pääty, sillä oli ihan pakko saada uudet mustat, matalat kengät; Pretty Ballerinas on suorastaan yliedustettu kenkäkaapissani, ja sinne päädyin nytkin ostoksille. Valinnanvaraa olisi ollut vaikka kuinka paljon (ja ostoskorissa olikin parhaimmillaan kolmet kengät...), mutta näihin nyt sitten päädyin.

Ja joo, odottelen postista vielä uusia nilkkureita (&OtherStories), lapselle talvikenkiä (H&M) ja itselleni vielä kisahousuja, sillä ilmoittauduin hetken mielijohteesta estekisoihin - hui kamala!

Jännittää siis, mutta ihan hyvällä tavalla: perusarjen keskellä tekee tosi hyvää haastaa itseään ja rohkaistua epämukavuusalueelle, sillä tunne onnistuneen suorituksen jälkeen on aivan mahtava! Sijoittuminen on minulle aivan toissarvoista: olen tyytyväinen, jos muistan radan oikein ja ratsastan sen suht. tyylikkäästi ja virheittä (eli ilman pudotuksia). Omaa haastetta kisoihin tuo vielä se, etten ole koskaan hypännyt valitsemallani hevosella, mutta onneksi kyseessä on hyvinkin luotettava ja suoritusvarma tyyppi, joten olen ihan luottavainen :-D

Uni tulee kyllä silmään heti kun pääni kohtaa tyynyn, joten nyt on hyvä hetki toivotella taas hyvät yöt!

30.9.2016

Ota, anna palautetta

Yksi hankalimpia asioita esimiehenä toimimisessa on rakentavan palautteen antaminen, joka ainakin monelle naisjohtajalle tuntuu olevan aika hankala paikka. Me naiset olemme (minäkin) luonteeltamme usein konflikteja välttäviä, ja siksi tuntuu ikävältä joutua käymään hankalia keskusteluja niiden samojen tyyppien kanssa, joiden kanssa tehdään töitä, syödään lounasta ja välillä istutaan drinksuillakin. Tämä on ollut esimiesurallani selkeä oppimisen paikka ja epämukavuusalueelle pakottautuminen, ja viime viikolla jouduin taas kohtamaan näitä tilanteita - eikä se tuntunut ollenkaan kivalta...

Pidin kaksi eri aiheisiin liittynyttä palautekeskustelua, joista toinen sujui loistavasti ja toinen meni niin huonosti kuin ikinä voi. Sen tarkemmin yksityiskohtia avaamatta voin todeta, että rakentavaa palautetta on myös todella vaikea ottaa vastaan (tämäkin toteutuu omalla kohdallani!), ja jos saa alaisekseen tyypin, jolla tämä taito on hallussaan, saa olla todella kiitollinen.

Ensireaktio on helposti tunnemyrsky ja vahva puolustautuminen, mikä on erittäin inhimillistä. Siitä pitäisi kuitenkin vastaanottavana osapuolena päästä yli ja malttaa kuunnella, mistä on kysymys - ja hyvä esimies taas osaa kertoa asiat tarpeeksi suoraan ja faktoihin pohjautuen, mutta kuitenkin myös lempeästi ja kunnioittavasti. On muuten helpommin sanottu kuin tehty!

Olen itse sortunut aikaisemmin ensinnäkin hankalien keskustelujen välttelyyn, mikä vain johtaa siihen, että tilanteet eskaloituvat ja kärjistyvät entistä pahemmiksi ja sitten itse keskustelussa en olekaan uskaltanut sanoa tarpeeksi suoraan, mistä on kyse, vaan olen pehmennellyt asioita liikaa. Lopputulos on ollut puolivillainen keskustelu, josta ei oikein voikaan syntyä mitään konkreettista muutosta, kun asiat on esitetty niin ympäripyöreästi!


Olin valmistautunut molempiin keskusteluihin miettimällä lähinnä avaussanoja, siitä eteenpäin ei voi etukäteen nuotittaa kaikkea, vaan pitää yrittää olla kuulolla ja mennä keskustelukumppanin fiiliksen mukaan. No, toisessa casessa kaikki tosiaan sujui oikein hyvin, ja vaikka olin mielestäni molemmissa aika lailla samalla tavalla virittäytynyt, meni se toinen aivan mäkeen, mikä jäi tietysti harmittamaan tosi paljon :-(

Olen itse yrittänyt ajatella niin, että kaikenlainen palaute on lahja: siinä saa mahdollisuuden nähdä itsestään puolen, jota ei välttämättä ole tiedostanut tai virheen, jota ei ole tajunnut, ja koska itse ainakin toivon kehittyväni jatkuvasti, on palautteen saaminen ikään kuin pieni oikopolku siinä kehityksen matkalla. Tietysti paljon riippuu siitä, miten palaute annetaan: tuleeko se syytöksenä vai onko siinä mahdollisuus keskusteluun ja pohdiskeluun siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin. Ja vaikka uskon siihen, että jokaisen pitää itse tehdä omat valintansa, eikä minkäänlainen muutos voi toimia pelkästään ulkoa ohjattuna, voi esimies kuitenkin auttaa kyselemällä ja tukemalla alaistaan - ymmärryksen kautta eteenpäin!

No mutta sitten on sitä toisenlaista palautetta, eli positiivista ja ylistävää - sitä ei voi koskaan olla liikaa (tai ainakin väitän, ettei sitä ole tarpeeksi)! Meidän organisaatiomme valmistautuu parhaillaan kehityskeskusteluihin, ja pyysin sitä varten toimitusjohtajaltamme palautetta, sillä vaikka hän ei ole lähiesimieheni, olen taas tehnyt hänenkin kanssaan enemmän yhteistyötä tämän vuoden aikana. No, ensinnäkin hän vastasi kaiken kiireensä keskellä saman päivän aikana ja pitkällä, hyvin jäsennellyllä maililla ja toisekseen se oli niin ihanan positiivinen viesti, että meinasi ihan oikeasti tulla itku! Olen työskennellyt uudessa roolissani nyt puolisen vuotta, eikä kaikki ole ihan aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista - etenkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet varsin rankkoja: kehut eivät siis olisi voineet tulla parempaan saumaan!

Havahduin samalla siihen, että moni omista alaisistani kokee varmaan juuri nyt samalla tavalla: syksy on ollut tosi kiireinen ja haastava, ja vaikka olemmekin "vain" tehneet omaa työtämme, tuntuu hyvältä, kun se noteerataaan ja sinua arvostetaan. Yritän siis jo ennen kehityskeskusteluita muistaa antaa kaikille positiviista palautetta vaikka jostakin pienestäkin asiasta, sillä kehuttavaa kyllä löytyy!

Ja samaa pitäisi tietysti soveltaa kotonakin: kehuja ja kiitosta pitäisi olla moninkertaisesti nalkutukseen moitteisiin verrattuna. Pätee kaikkiin perheenjäseniin, mutta erityisesti näin kolmetoistavuotiaan herkän pojan äitinä pitäisi muistaa aina viedä asioita eteenpäin pääsääntöisesti positiivisen kautta - siinäpä minulle kehittymisen paikka!

Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitänne, kun nyt kerrankin eksyin puhumaan työasioista: saatko itse tarpeeksi palautetta ja koetko sen antamisen ja/tai vastaanottamisen luontevaksi? Jos koet, jaa ihmeessä vinkkisi!

P.s. Huomasitko, että vein blogin myös Facebookiin? Jos se on luonteva tapa seurata postauksia, käythän klikkaamassa itsesi seuraajaksi!

28.9.2016

Deluxe-verkkarit

Olin reilu viikko sitten pienellä ex-tempore-shoppailukierroksella; Granin Halissa nämä Oúin housut osuivat sekä silmään (kaunis harmaan sävy) että käteen (ihanan pehmeät). Sovitin normaalikokoani 40, mutta ne olivat valtavan suuret, eikä pienempää löytynyt varastosta, joten kaupat jäivät tekemättä. Lauantaina sitten löysin samat housut Nectarinesta, ja oikea koko olikin peräti 36 - ihan hyvä siis, etten lähtenyt arpomaan ja tilamaan tällä kertaa nettikaupasta, vaikka sitäkin vaihtoehtoa tietysti harkitsin [ensimmäisenä]! Ystävänikin osti samat housut itselleen, joten näistä tuli meidän yhteinen suosikkimalli :-)

neule Michael Kors
housut Oúi
kengät Boden

Mies kuvaili housuja aamulla luksusluokan verkkareiksi (!), mutta päätin silti laittaa ne töihin - ja korkkareiden kanssa pöksyt ovat mielestäni ihan toimistokelpoiset, vai mitäs tykkäätte?

Matsku oli kyllä sen verran pehmeää ja joustavaa, että polvipussit ilmestyivät jo heti päivän käytön jälkeen - eikä näitä nyt ihan joka käyttökerran jälkeen voi pestä, joten kastelin housut kevyesti sumutepullolla, ja toivon, että lahkeet oikenisivat sillä.

Kenkiä vaihtamalla asun ilmekin vaihtuu paljon rennommaksi, ja Jenkkeihin lähtevä ystäväni jopa pohti, josko nämä olisivat hyvä matkustusasu, ja todellakin: siisti, mutta mukava toimii aina lentokoneen ahtaissa tiloissa!

Olen muuten vältellyt sukkien tai sukkisten käyttöä viimeiseen asti, mutta nyt on kieltämättä ollut parina aamuna vähän hoopo olo, kun itse liikun "paljasjaloin" ja osalla jengistä on jo hanskat kädessä ja talvinilkkurit jalassa... Kohta on siis pakko antaa syksylle periksi - viimeistään siinä vaiheessa, kun aamulla on pakkasta! Ja voi hyvänen aika, miten syksyinen keli nyt illalla olikaan: olin koiran kanssa lenkillä (paljon muita ei sitten ulkona näkynytkään...) ja oli pimeää, satoi ja tuuli tuntui menevän vaatteista läpi. Huh huh, sieltä se kaamos tulee, eikä meillä ole vieläkään perinteistä joulumatkaa varattuna :-(

Syksyn tulon huomaa myös siitä, miten väsymys alkaa painamaan työpäivän jälkeen: tänään(kin) nukuin pitkät päikkärit ennen kuin jaksoin lähteä koiran kanssa ulos, ja silti nyt väsyttää uudestaan, vaikkei kello käy vielä edes puolta yötä! Rautakuuri voisi olla paikallaan, siitä on ollut usein apua pieneen väsymykseen (kun ei siis ole kyse minkäänlaisesta uupumuksesta).

No mutta, nyt vetäydyn yöpuulle; teen taas aamulla kotoa käsin töitä, eli saan ihan rauhassa juoda hyvää kahvia ja nauttia oman kodin hiljaisuudesta ennen kuin suhaan iltapäiväksi toimiston hulinaan. Hyvää yötä!

24.9.2016

Liehulahje

Olen ollut myöhässä monen trendin suhteen (mm. farkkushortsit, pistokaskorkkarit, printtihousut ihan vain muutamia mainitakseni), mutta vajaamittaiset culottes-housut ovat kiinnostaneet jo pidempään - en vain ole löytänyt sopivia millään. Suurin hankaluus on se, että olen niin lyhyt, minkä takia housut eivät oikein ole olleet mittasuhteiltaan sopivia. Mutta sitten tärppäsi: olin reilu kuukausi sitten Stockan muoti-illassa, ja siellä mallilla oli päällään Marimekon kreppikankaiset culottesit, ja päätin että jossakin vaiheessa haluan edes sovittaa niitä itselleni.

No, monta viikkoa tässä meni, ja olin tietysti ihan varma, ettei näitä enää ole, mutta niin vain kävi tuuri ja löysin eilen Tapiolasta oman kokoni - ja tadaa! ne istuivat!

Seuraava haaste olikin sitten kuvan ottaminen, sillä nämä housut eivät todellakaan pääse oikeuksiinsa, jos vain seistä pönöttää - pitää varmaan töissäkin olla jatkuvassa pienessä liikkeessä, jotta olisin mahdollisimman edustava :-)

Toppi J. Crew
housut Marimekko
kengät Banana Republic

Culottesit ovat sopivan erilaiset kuin mitkään muut pöksyt, ja oikeastaan yhtä paljon hame kuin housutkin. Kaiken lisäksi kuulin, että kovin tyylitietoinen ystäväni oli juuri ostanut nämä samaiset housut muutama päivä sitten  - näiden on siis pakko olla nyt kuuminta hottia! Täytyy vielä vähän mallailla erilaisia yläosia, jotta löydän sopivia - en yhtään tiedä, käykö bleiseri tai muu pidempi yläosa, vai onko tuollainen lyhyempi collari tai toppi se ainoa oikea.

Jalassa on myös uudet kengät, joiden kohdalla kävi vanhanaikaisesti: ne ovat niin kauniit, että huijasin itseni uskomaan, että saan ne venymään sopiviksi, vaikka ovat hieman liian naftit. Niinpä pidän niitä urheilusukkien kanssa kotona ja toivon parasta...tyhmää, niin tyhmää! Jos siis törmätään joskus, ja hoipertelen hieman, tsekkaa ensin, sattuisiko jalassani olemaan juuri nämä samaiset korkkarit, ennen kuin mietit muita selityksiä hankalalle kävelylleni.

Olin tänäänkin shoppailemassa, onnellisen sattuman avustamana: satuttiin eilen illalla myöhään juttelemaan hyvän ystäväni kanssa ja tajuttiin, että mehän itse asiassa ehtisimme tapaamaan ihan livenäkin pitkästä aikaa; niinpä suuntasimme aamupäivällä Helsinkiin ja kuljeskelimme putiikista toiseen kunnes oli iimein pakko päättää viiden tunnin pyörähdys Brondaan. Voi että, miten hyvää tekikään vaihtaa kuulumisia vaatteita hypistellen (ja välillä sovitellen) kaikessa rauhassa, ihan parasta terapiaa! Enkä tietenkään palannut ihan tyhjin käsin, vaan löysin mm. etsimäni housut, joita en uskaltanut tilata netistä - niistä lisää myöhemmin.

Lauantai-ilta huipentuu taas kotisohvalla roséviiniä lipitellen, toivottavasti sinullakin on jotakin mukavaa ohjelmaa!

22.9.2016

Mukavuusalueella

Olen opetellut bleiserielämää, ja hyvinhän se on alkanut sujumaan! En ehkä ole ihan vielä löytänyt sitä ranskalaisnaisten rennontyylikästä stailia, mutta sinne päin tähtään näissä jakkuasuissani.

bleiseri By Malene Birger
toppi Cos
farkut J. Crew
kengät Just Ballerinas

Kuten kuvasta näkyy, on pari vuotta sitten hankkimani Reed Krakoffin laukku ollut todella ahkerassa (itse asiassa lähes päivittäisessä) käytössä, ja alkaa vähän venymään liitoksissaan... Pikkkuhiljaa voisin jo alkaa etsimään uutta työlaukkua, mutta ihan helpolla ei kyllä löydy parempaa!

Olen kyllä muuten ollut laukkuostoksilla viime päivinä, tai ainakin hyvin lähellä ostopäätöstä; stressikerroin on käynyt sen verran korkealla, että ostoskorissa oli (ja on edelleen...) Guccin Marmont matelassé -olkalaukku, jota en tietenkään millään muotoa tarvitse, mutta jonka ostaminen tuntuisi [jollakin todella perverssillä logiikalla] sopivalta korvaukselta tämän viikon henkisistä koettelemuksista. Muita hankintoja jo teinkin, mm. &OtherStories -paketti on matkalla Suomeen, ja jos kelit tästä nyt kohta viilenevät, onkin kohta sopiva hetki siirtyä neuletakkien ja nilkkureiden käyttöön. Toistaiseksi olen pitäytynyt paljaissa jaloissa, mutta mekkoja en sentään pysty enää paljain säärin pukemaan - *hrrrrrrrrr*

Nyt lähden hyysäämään kuumeista teiniäni; taidan jäädä huomenna ainakin aamupäiväksi kotitoimistolle, sillä vaikka en virallisesti enää saa jäädä kotiin hoitamaan lasta, en missään nimessä halua jättää häntä kovassa kuumeessa  yksin kotiin! Onneksi juuri huominen kalenteri joustaa, ja kotona pystyy itse asiassa keskittymään tosi hyvin, joten kaikki voittavat.

Hyvää yötä, ja jo etukäteen kivaa viikonloppua (Nelosen mukaanhan se alkoi jo tänään)!

17.9.2016

Gloria Fashion Show 2016

Eilen oli taas Suomen muotiscenen suuri ilta, kun Glorian Fashion Show järjestettiin - tällä kertaa Kaapelitehtaalla, joka tarjosikin tilaisuudelle hienot puitteet. Olin pelkän kännykän varassa, joten kuvakavalkadia ei ole - mutta lehden seuraavassa numerossa on varmasti kuvia yllin kyllin, joten nyt viimeistään kannattaa ostaa uudistunut Gloria :-)

kengät Boden | laukku Saint Laurent
Oma asuni oli totutusti mustanpuhuva, vaikka muut vieraat olivat toteuttaneet elämäniloista pukeutumiskoodia ja löytäneet ylleen mitä hienompia, värikkäitä asuja.

Blogikin todistaa, että mulla oli viime vuonna samat korkkarit jalassa - ja vaikken olisi muuten ollut asiasta ihan varma, oli päkiöiden tuskainen poltekin loppuillasta aivan liian tutun tuntuista... Kuka kehittäisi oikeasti tyylikkäät stilettokorkoiset kengät, joissa voi seistä monta tuntia?! Etenkin betonilattia on aivan murhaa jaloille (vaikka olisi tennaritkin jalassa).

Mekko on uusi, tein taas löytöjä By Malene Birgeriltä ja ompelija taikoi siitä oikean pituisen (taas lämmin suositus ja puoltoääni ompelijan palveluiden käyttämiselle!). Se on malliltaan ehkä maailman anteeksiantavin ja mukavin: materiaali on rypistymätöntä ja hyvin laskeutuvaa, ja lantion solmurypytys piilottaa vielä mahdolliset muhkuratkin sopivasti :-D

No mutta sitten itse iltaan, joka oli vallan hieno! Tuttuja oli joka käänteessä, ja kävi jopa sellainen työtapaturma, etten ehtinyt edes syömään, vaikka tarjolla olisi ollut Savoyn herkkuja (enkä muuten ehtinyt kuvaukseenkaan, koska siihen oli tullessani niin älytön jono, etten halunnut käyttää arvokasta minglailuaikaa siinä seisomiseen)! Muotinäytös noudatteli tuttua kaavaa, välinumeroina nähtiin mm. Ronyan ja Waltteri Torikan biisit - muistiinpainuvin oli silti Oona Kivelän ja miespuolisen kollegan akrobatia(?)esitys, joka olisi kiva nähdä vielä uudestaan - toivottavasti video on jossakin nähtävillä myöhemmin, vaikka Glorian saitilla.

Loppuillasta lyöttäydyin Maijan Maailman kirjoittajan Maijan ja hänen miehensä Peterin mukavaan seuraan - ja taisin notkua heidän kyljessään vähän pidempään, kuin sosiaalinen koodi olisi antanut myödenkään. Kiitos ja anteeksi - ja ensi vuonna jatkot siellä meidän venellä, kuten sovittiin!

korvikset J. Crew | rannekoru Kenneth Jay Lane
P.S. Instan Stories näyttää enemmän fiiliskuvia, jos kiinnostaa.
P.p.S. Hues of Black on nykyään myös Facessa - joillekin se on varmaan kätevämpi tapa seurata postausten ilmestymistä, ja ainakin itse olen valinnut muutamia lemppariblogeja seurattavaksi sitä kautta.

7.9.2016

Teinipojan toivehuone

Poika asuu kotimme suurimassa makuuhuoneessa, ja hänen huoneensa sisustus on pysynyt lähes koskemattomana koko sen ajan, mitä olemme nykyosoitteessa asuneet, eli noin kahdeksan vuotta. Viisivuotiaalle ei aikoinaan tehty liian lapsellista sisustusta (sänkykin oli siinä vaiheessa jo Muuramen Jolla); yksi seinä maalattiin sen ajan trendien mukaisesti Tikkurilan Taika Helmiäislasyyrillä, joka antoi alla olevalle siniselle maalille ihan kivasti hohtavan pinnan, ja sitäkin jaksoi katsella kaikki nämä vuodet ihan helposti.

Huoneen suuruudessa piili myös sen heikkous, sillä sinne mahtui aivan uskomattoman paljon tavaraa, jota sinne sitten tietysti vuosien varrella kertyikin, eikä missään vaiheessa tullut sellainen fiilis, että megaraivaukselle olisi aivan akuutti tarve. Lelut asuivat rottinkoreissa näteissä pinoisssa ikkunan alla, ja pehmoleluille oli suuri säilytyskori, joka niinikään sopi silmään vallan mainiosti - ja saahan ala-asteikäisellä vielä ollakin leluja ja pehmokavereita!

Keväällä poika oli kuitenkin [tyttö]kaverinsa kanssa laatinut listaa siitä, miten hän haluaisi huonettaan muuttaa ja mitä siellä pitäisi olla:

- vanha kuvaputkitelkkari pois
- vanhat lelut pois
- kiva sohva
- iso viherkasvi
- uusia tauluja (vanhat lapselliset pois)

Ei mitenkään kohtuuttomia toiveita!

Muutama viikko sitten päätin, että nyt on pakko aloittaa huoneen muodonmuutos, jos aion saada valmista aikaiseksi ennen joulua - ja huh huh, miten sitä hommaa onkin riittänyt! Kuvaputkitelkkari lähti Sortti-asemalle ja vanha matto roskikseen (kaikki pojan kaverit olivat kuulemma aina kommentoineet sen kummallista hajua!?), ne olivat se helpoin osuus. Työläintä oli niiden kaikkien lelujen läpikäynti ja sortteeraus: risat ja huonot menivät roskiin (miten paljon krääsää meillä olikaan, ai kamala!), mutta ehjiä en jotenkin raaski heittää kaatopaikalle, vaan toivon että niillä olisi vielä jotakin käyttöarvoa. Niinpä purimme, lajittelimme, yhdistelimme ja rakensimme lukemattomia Bionicleja, Legoja ja muita ukkeleita ja rakennussarjoja. Mieheni oli niin fiksu, että hän keksi aikoinaan säilyttää ko. lelujen alkuperäiset laatikot, ja niitä löytyikin yllättävän monille - jopa rakennusohjeita oli kiitettävästi tallella! Se oli välillä ihan hauskaakin hommaa, ja monta kertaa palasimme lapsuusmuistoihin ja mm. jo edesmenneiltä isoisovanhemmilta saadun auton myötä juttelimme heistä pitkään, mikä lämmitti eritysesti omaa mieltäni. Lapsi koki joidenkin tavaoiden kohdalla selvästi luopumisen tuskaa, mutta hetken aikaa niitä pyöriteltyään totesi kuitenkin, että parempi antaa tämä jollekin lapselle, joka vielä haluaa leikkiä .

Pehmoleluista säästin joitakin [itselleni] rakkaimpia, samoin ne luetuimmat vauvakirjat ja ajetuimmat pikkuautot päätyivät samaan laatikkoon. Kaikki muu on nyt odottamassa Akselin kirpparia, mistä varasin pöydän ensi viikolle. Tämä viikko onkin sitten mennyt hinnoitteluhommissa, *huoh*

No mutta sitten siihen sisustuspuoleen: aloitin suunnittelun mittaamalla huoneen jokaisen nurkan mahdollisimman tarkkaan, minkä jälkeen tein ruutupaperille mittakaavassa olevan pohjapiirustuksen, jonka päälle mallailin erilaisia huonekalu- ja järjestysvaihtoehtoja. Tein siis myös kaikista huonekaluista saman mittakaavan mukaan irtolaput, joita sijoitellessa oli helppo hahmottaa minkälainen järjestys olisi toimivin - ja toden totta kävikin niin, että alunperin suunnittelemani kalustus tukki huoneen, ja jouduin karsimaan mm. sohvapöydän alkuperäiseltä listalta. Onneksi en ollut ehtinyt tilaamaan alkuinnostuksissani kaikkea heti, kuten joskus on saattanut olla tapana :-)

En tajunnut ottaa vanhasta huoneesta juurikaan kuvia, joten kunnon ennen ja jälkeen -kavalkadia tästä ei saada. Tässä kuvassa näkyy kuitenkin se hohtoseinä :-)


Ensitöikseni maalasin samaisen seinän: mittavan valintaprosessin jälkeen (muistin ohi kävellessäni työkaveri maininneen, että Clas Ohlsonilla on nykyään sisustusmaaleja) päädyin CO:n kauniinsävyiseen harmaaseen, ja kahden maalikerroksen jälkeen huone oli jo aivan erinäköinen!


Tilasin maton, seinälampun ja a-julisteen Ellokselta nekin aika sattumalta, sillä sieltä tullut newsletter tarjouksineen yhdistettynä erinäisten bloggaajien suositteluihin riitti helposti kääntämään vaa'ankielen heidän puoleensa, vaikken olekaan aikaisemmin ollut asiakas. Miinusta tulee todella pitkistä toimitusajoista - olen niin tottunut siihen, ettei uusia hankintoja tarvitse odottaa viikkoa kauempaa, mutta näiden kanssa meni reilusti yli kaksikin. Juliste oli vähän taittunut kuljetuksessa, mutten jaksanut reklamoida asiasta, vaan toivon sen suoristuvan kehysten puristuksissa. Matto näyttää kivalta, mutta on paljon ohuempi kuin olin ajatellut; sen hinta jäi kuitenkin reilusti alle satasen, mikä tuntuu teinipojan huoneeseen ihan fiksulta valinnalta, joten sekin sai jäädä. Valaisimeen olin ja olen oikeinkin tyytyväinen.

AARRGGHH noita johtoja!!


 
Tässä näkyy vielä vanha taulu - joka ehkä palaakin tuohon, jolloin mustakehyksiset taulut siirtyisivät harmaalle seinälle.

Ihan kaikkea en halunnut laittaa vaihtoon, ja niinpä huoneeseen jäi isoisovanhemmilta perittyinä pöytälevy (uudet jalat Ikeasta) sekä sängyn vieressä yöpöpöydän virkaa toimittavat Muuramen laatikostot; niissä näkyy jo eletty elämä, mutta tykkään niistä juuri siksi (vierashuoneessa olisi ollut tarjolla myös uudenkarheat Ikean Malm-laatikostot). Lisäksi alle vuosi sitten hankittu runkopatja sai vain uuden, mustan päällisen - se muuten muutti sängyn ilmettä todella paljon!

Telkkaria tai pleikkaa huoneessa ei toistaiseksi ole, mutta tietokoneen näyttöä voi käyttää siihenkin tarkoitukseen, jos niin haluaa - toistaiseksi sen perään ei ole kyselty, eikä sitä ole siksi aktivoitu. Eivätpä nuo juuri pleikkaa pelaakaan, vaan joko kännykkä- tai tietokonepelejä...

Ai niin, sohva vielä: olin ajatellut ostaa vuodesohvan, mutta en tähän hätään ja budjettiin löytänyt sopivaa: halvat näyttivät...no, halvoilta ja kalliimpia en taas raaskinut riskeerata teinin valtakuntaan. Päädyin siis ihan tavalliseen sohvaan, Ikeasta tietysti. Tunnin sadattelun kokoamisen jälkeen sohva oli koossa ja olen siihen varsin tyytyväinen!

Hmm....ehkä pari sisustustyynyä mahtuisi vielä sohvalle?!


Nyt lukaali on siis viittä vaille valmis! Olen itse kovin iloinen aikaansaannoksestani (ja ylpeä sitkeydestäni), ja poika näyttää myös viihtyvän siellä mainiosti kavereiden kanssa.


Taulut eivät ole vielä lopullisilla paikoillaan, ja kattolamppu pitäisi vaihtaa, sillä vaikka tuo Normann Copenhagenin Norm -valaisin olisi edelleen erittäin käypä muotokielensä puolesta, on se kellastunut ikävästi, eikä sitä taida saada valkaistua enää millään :-( Lisäksi sohvan vieressä näkyvä jalkalamppukin on vain placeholder, sillä tuo on ikivanha ja vähän risa, eli sekin pitää korvata - vaan mikäpäs sen mukavampaa, tykkään lampuista tosi paljon! Palaan siis valaisinprojektiin vielä erikseen, se on enää pieni detsku tässä kaikessa.


Ai niin, parasta koko uudistuksessa oli pojan mielestä se, että koira saa luvan kanssa olla uudella sohvalla, ja siitä heidät löytääkin usein iltapäivisin köllöttelemästä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...